Kaksi päivää sitten tein havainnon uudesta kämppiksestäni, Herra Kärpäsestä. Avasin kohteliaasti ikkunan kehottaen Herraa etsimään mukavamman asuinpaikan, vaikkapa taloyhtiön biojätepöntöstä. Poistuin tilasta jättäen ikkunan auki olettaen, että Herra Kärpänen on kainostelevaa tyyppiä eikä uskalla tehdä suuria päätöksiä ihmisten läsnäollessa.
Ei ollut. Seuraavana päivänä huomasin, että Kärpänen oli tullut jäädäkseen. Kuitenkin niin kovin rauhallinen Kärpänen ei itsestään suurempaa melua pitänyt, joten annoin hänelle luvan jäädä. Kuitenkin eilen illalla Herra Kärpänen sai hepulin: Se lenteli vauhkona kattoa hipoen ja uhkaavasti pöristen. Kaikki kärjistyi nukkumaanmenon aikoihin, kun olin kömpinyt mukavasti uusien peittojeni alle. Herra kärpänen loukkasi ilmatilaani ja lensi vasten kasvojani. Kiljahduksen ja hätistelyn seurauksena se laskeutui selälleen kirjoituspöydälleni ja yritti päästä jaloilleen. Sekuntien pyristelyn jälkeen Herra siinä onnistuikin ja päätti tehdä uusintahyökkäyksen. Hajuraon ylityksen suututtamana neppasin Kärpäsen sängyn alle luullen tehneeni selväksi mielipiteeni Herra Kärpäsestä.
Kuitenkin hetkeä myöhemmin kuulin voimakkaan surinan jostain päin kattoa, mutta Kärpäsestä ei näkynyt merkkiäkään. Vielä tänä hetkenäkään en tiedä, mikä oli Herra Kärpäsen kohtalo.
