Tahalleen eksyminen kannattaa

Jättiläisjuustoja, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, lihaa ja kalaa laidasta laitaan. Löysin kauppahallin. Lihaa en uskaltanut ostaa, koska en tiennyt kuinka nopeasti löydän tieni kotiin. Sen sijaan mukaani lähti pähkinöitä ja hedelmiä ja jonkin sortin yrtti, jota aion maistaa myöhemmin.
Kauppahallin terveellisten valintojen vastapainoksi ostin jäätelöä gelateriasta. Italian jäätelöä ei voita mikään. Piste. Tähän lisättäköön vielä että täydellisen tiramisun metsästys jatkuu yhä.
Kaupungilla seikkailun jälkeen läksin rannalle. Iltapäivän aurinko on lempeä.
Pyöräkisoja oli seuraamassa tonneittain turisteja, mutta yhtäkään pyöräilijää ei näkynyt. Kaupunki on tänään ollut yllättävän hiljainen. Aivan kuin se odottaisi auringon laskevan, jotta sen on lupa sytyttää pehmeän väriset hehkulamput ja kutsua ihmiset syömään ja juomaan.
Minä ainakin vastaan myöntävästi sen kutsuun.

Woodoo or what!?

Hiukset ovat loistavassa kunnossa, samoin kynnet. Kyynärpäät eivät ole enää koppurat ja kantapäiden iho alkaa pehmetä. Iho ei janoa rasvaa jatkuvasti. Aamuisin noustuani herään nopeasti ja saatan olla oudon hyvällä tuulella. Siis aamulla, hyvällä tuulella. Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen voin olla täysin virkeä, kun ennen kymmenen tuntiakaan unta ei meinannut riittää.

Osan voin toki laittaa lumevaikutuksen piikkiin, mutta faktat tiskiin:

Olen napsinut tyroksiinia 4-5 viikkoa.

Olen asunut Italiassa 3 viikkoa.

Oli mikä oli, se toimii! Joten jatkan samaan malliin.

Kaurapuuro on lopussa

Kauhun hetkiä, epätoivo hiipii puseroon. Syön viimeisen lautasellisen kaurapuuroa. Seuraava kaurapuurolähetys saapuu tasan viikon päästä kun Suomesta tulee asukkeja luokseni. Rutiinit pirstaleiksi ja elämä risaiseksi, huomenna se on syötävä jotain aivan muuta aamulla. Olen hukassa, aamupalaehdotuksia otetaan vastaan.
Koko Firenze on tänään sekaisin. Katuja suljettu, ihmisiä mielinmäärin. Siihen syynä on pyöräilykisat. Puen päälleni ylihinnoitellun pyöräilyaiheisen turistipaidan ja lähden kaupungille hulinoimaan.

Italiassa olen parempi kokki.

Parmesan maistuu sata kertaa paremmalta täällä kuin Suomessa. Kerma on paksumpaa ja vihannekset tuodaan joka aamu suoraan pellolta kauppoihin. Kuitenkin eilen törmäsin ensimmäistä kertaa "pahaan" ruokaan ravintolassa. Tilasin (ilmeisesti) porsaan pihviä ja sain jotain koostumukseltaan läskin ja lihan sekoitusta muistuttavaa ällötystä. En syönyt lautasta tyhjäksi, jolloin ilmeisesti tarjoilija huomasi etten pitänyt kovasti annoksestani. Talo tarjosi jälkiruuaksi tiramisun. Tiramisun kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, vaan sen maku ja koostumus muistutti lähinnä jotakin vanukasta. Firenzessä parhaillaan alkavat pyöräilykisat ovat toivottavasti osasyy ruuan huonoon laatuun, mutta toista kertaa siihen ravintolaan en mene.
Firenzessä on paljon ninjahyttysiä. Ne iskevät silloin kun nukut ja jättävät jälkeensä järkyttävän kokoisia paiseita. Jättävät minuun järkyttävän kokoisia paiseita tarkentaisin täten. Aloin jo epäillä sängyssäni pesivän luteita, mutta luulen, että olen vain allerginen ninjahyttysille. Suomen hyttyset eivät osaa piiloutua yhtä hyvin, vaan paljastavat heti kättelyssä itse itsensä mm. kovalla ininällä. Suomen hyttyset ovat laimea versio eteläeurooppalaisista, temperamenttisista lajitovereistaan.
Tutustuttuani italialaisiin hyttysiin, voisin jopa sanoa että ikävöin suomalaisia hyttysiä.  

Leffafiilis

Eilinen Milanon reissu on verottanut voimia myös tältä päivältä. Päivä sai sykähdyksen energiaa vierailusta pienmetalliosien liikkeestä, jossa kävimme O:n kanssa töiden puitteissa. Siinä kun muut asiakkaat tottuneesti poistuivat asioituaan,  me O:n kanssa olimme kuin kaksi muksua karkkikaupassa. W-A-U-D-E, que bellissimo! Hyllyt täynnä lattiasta kattoon (hieman liioiteltuna) erilaisia solkia, kiinnitysmekanismeja ja koristeita.  Tänne tullaan uudestaan, totesimme hetken päästä.
Työpäivän jälkeen seikkailin tulikuumassa bussissa ympäri kaupunkia ja totesin, että kotiin päin on parempi kävellä.
Täysin etiketin vastaisesti hain mukaani köppötsiinon asuntoni vieressä sijaitsevasta kahvilasta. Rappukäytävän ovea avatessani hevosvaljakko kulki ohitseni. Jos taustalla olisi soinut viulu, hetki olisi ollut kuin elokuvista. Mutta toisaalta sitähän elämäni tällä hetkellä on.

Päivän reissu Milanoon

Kenkiä, monta kilometriä kenkiä. Micamin messut tarjosivat yllättävän samantyylisiä jalkineita. Muutamat tärpit sain keväällä valmistettavaan mallistooni: makeita yksityiskohtia ja murrettuja, miellyttäviä värejä.
Pitkä päivä takana, 15 h poissa kotoa. Uni iskee varmasti juuri kun sitä vähiten odottaa saattaa.

Multinationaalinen ruokapäivä

Mahtiviikonloppu! Eilen vierailtiin Fragranze-hajuvesimessuilla joista arvosanaksi tyydyttävä. Jo ovella vastaan lehahti hajujen kakofonia, joten itse hajuvesiä ei edes tehnyt mieli haistella. Messupaikka oli upea, vanha raunio, jonka päälle oli yksinkertaisuudessaan laitettu vain peltikatto. Frangranzen jälkeen pistäydyimme lounaalla intialaisessa ravintolassa. Ruoka oli erityislaatuisen maittavaa.
Kotiin päästyäni vaihdoin kevyemmät vaatteet ylleni ja otin powerwalkin läheiselle rannalle. Kuinka rentouttavaa! Rannan vieressä on pieni viheriö missä koirat juoksivat vapaana. Ikävähän siinä iski omaa lutupussia, kääpiömäyräkoiraani S:ää.
Sushiravintola nimeltä Kome, hallelujah mitä annoksia! Makunautinto ei ollut halvimmasta päästä, mutta voin rehellisyyden nimissä sanoa, että ateria oli joka euron arvoinen. Edessämme kulki liukuhihna ja liukuhihnan toisella puolella kokit loivat mitä upeampia annoksia. Liukuhihnalta sai valita itseään miellyttävät annokset ja ne laskutettiin lopussa lautasten värin perusteella. Molto bene!
Alle kolmen euron viinien nautiskelu saattoi meidät auliisti Firenzen yöelämään. Sanotaanko näin, että Firenzen drinkit ovat alkoholipitoisuudeltaan keskimäärin noin kaksi kertaa vahvempia, ellei jopa enemmän.
Yöllä makuelämyksen tarjosi asuntoani vastapäätä sijaitseva kebabravinteli, joka kuin ihmeen kaupalla oli auki kolmen-neljän aikaan yöllä.
En pidä kebabista. Tai en ainakaan pitänyt ennen eilistä.

Do you like Chino?

Ensimmäinen työviikko on saatu päätökseen ja seuraava alkaakin matkalla Milanoon kenkämessuille. Huomenna ohjelmassa on auringon palvaamista, Fragranze - hajuvesimessut ja illalla kaiken järjen mukaan syömistä ja juomista.
Bongasin lenkillä ollessani pienen hiekkarannan tois puol jokke. Sinne menen huomenaamuna jos sää sallii.

Vogue Fashion Night Out

Otsikko kertoo ehkä jo kaiken. Muotia, musiikkia ja ilmaista viiniä. Otimme työnantajan vinkistä vaarin ja suuntasimme O:n kanssa Golden Wievin (suosittelen!) ronskin aperitivon jälkeen kohti muotia. Porukkaa oli kuin pipoa ja kaikilla näytti olevan hyvä meininki.
Tanssijalka alkoi vipattaa, mutta väsy painoi kuitenkin jaloissa. Huomenna on työpäivä.

http://vfno2012.vogue.it/

Let´s do this!

Kohtapuokkiin testaamaan Firenzen lenkkipolut (lue: autojen seassa pyrähtely kuhmuraisella asfalttitiellä). Jännittää ja syystäkin.

Gelato grande

Kattofreskot, kaasuhella ja prinsessasänky. Siinä kiteytettynä minun asuntoni, Arnolfo di Cambio nimeltään. Arnolfoni sijaitsee todella hyvällä paikalla aivan vanhan kaupungin yrimessä. Arnolfo on luonteeltaan romanttinen sekä käytännöllinen. Tyylitajultaan ei aivan minun makuuni, tykkään modernimmasta, mutta hei kuka voi valittaa jos katosta löytyy freskoja.
Lentomatka vei jännityksen pois viimeistään erittäin anteliaan kokoisen viinilasillisen jälkeen. Ilmaisen sellaisen, lisättäköön vielä. Lentokoneen lipuessa pilvikumpareiden läpi paljastaen Firenzen kaupungin, tunsin valtavaa onnea. Onni sen kuin kasvoi, kun taksin kyydissä huristelin Duomon ja lukuisten luksusliikkeiden ohi.
Illalla käytiin O:n kanssa syömässä pastaa ja jälkkäriksi ostettiin ylihintaiset jäätelöt, jotka kuitenkin olivat mielestäni joka pennin arvoisia.
Aamupalaksi kaurapuuroa ja pellavansiemeniä. On sekin hei hyvää.

OO ÄM GEE

Tänään se kolahti. Itseasiassa kello 13.14 to be exact. Alle viikko ja löydän itseni Firenzen auringon alta. Tuhat asiaa hoitamatta, tuhat asiaa hoidettu. Jotain tärkeää aivan varmasti unohtunut. Vatsan pohjasta kouristelee, hyperventilointi varmasti lähellä.
Äiti on opettanut, että vaikka tapahtuisi mitä, maapallolta ei putoa mihinkään. Ja aina pääsee takaisin kotiin jos iskee paniikki. Mutta entä jos se paniikki iskee ennen kuin on kerennyt lähteä edes mihinkään...

Iik.