Alimittainen - heitetään takaisin kasvamaan.

Jiihaa! Eli ei muuta, kuin takaisin maailmalle: saa tämäkin bloginpahanen jotain uutta sisältöä. Tsekkeihin käy tällä kertaa tieni. Helmikuusta kesäkuun puoleen väliin.

Paljon asioita hoidettavana ennen lähtöä. Suurin niistä varmaankin Hämeenlinnan asunnosta poistuminen. Stay tuned.

Herra Kärpänen

Kaksi päivää sitten tein havainnon uudesta kämppiksestäni, Herra Kärpäsestä. Avasin kohteliaasti ikkunan kehottaen Herraa etsimään mukavamman asuinpaikan, vaikkapa taloyhtiön biojätepöntöstä. Poistuin tilasta jättäen ikkunan auki olettaen, että Herra Kärpänen on kainostelevaa tyyppiä eikä uskalla tehdä suuria päätöksiä ihmisten läsnäollessa.
Ei ollut. Seuraavana päivänä huomasin, että Kärpänen oli tullut jäädäkseen. Kuitenkin niin kovin rauhallinen Kärpänen ei itsestään suurempaa melua pitänyt, joten annoin hänelle luvan jäädä. Kuitenkin eilen illalla Herra Kärpänen sai hepulin: Se lenteli vauhkona kattoa hipoen ja uhkaavasti pöristen. Kaikki kärjistyi nukkumaanmenon aikoihin, kun olin kömpinyt mukavasti uusien peittojeni alle. Herra kärpänen loukkasi ilmatilaani ja lensi vasten kasvojani. Kiljahduksen ja hätistelyn seurauksena se laskeutui selälleen kirjoituspöydälleni ja yritti päästä jaloilleen. Sekuntien pyristelyn jälkeen Herra siinä onnistuikin ja päätti tehdä uusintahyökkäyksen. Hajuraon ylityksen suututtamana neppasin Kärpäsen sängyn alle luullen tehneeni selväksi mielipiteeni Herra Kärpäsestä.
Kuitenkin hetkeä myöhemmin kuulin voimakkaan surinan jostain päin kattoa, mutta Kärpäsestä ei näkynyt merkkiäkään. Vielä tänä hetkenäkään en tiedä, mikä oli Herra Kärpäsen kohtalo.

Viini

oli edullista Wienissä. Muu hintataso oli lähes suoraan verrattavissa Suomeen. Ihana kaupunki kaikin puolin; kaupunki jossa homma toimii. Julkinen liikenne (lähes poikkeuksetta metro) oli todella kätevä kaupungissa, jossa välimatkat ovat kävellen turhan pitkiä. Kolmen päivän, 72 tunnin julkisen liikenteen lippu maksoi muistaakseni jotakin kuudentoista ja seitsemäntoista euron välillä. Täysin kohtuullinen hinta siihen nähden, että suhattiin metrolla monta kertaa päivässä.
Sacher-kakkua, pitafalafelia ja wieninleikettä. Ruoka oli oikein maittavaa ja erityisesti pidin kaupungin runsaasta kasvisruokatarjonnasta. Kasviksilla en tässä tapauksessa tarkoita niitä suklaacroissantteja, vaan sitä suolaista puolta. Yhtenä iltana söin kikherneburgerin, joka ei ollut burgeria nähnytkään, mutta maistui silti erinomaiselta. Samoin plussaa oli pitafalafelravintola, jossa annoksen sai itse koota esillä olevista mössöistä ja lisukkeista. Miksei Suomessa ole tämmösiä vai asunko vaan niin skuugessa?

No nam!

Kovin kultturelli neljän päivän reissumme oli. Wienin National museum of historyssa oli huima kokoelma erilaisia kivilajeja ja jopa meteoriitteja. Yllätyin itsekin siitä, kuinka mielenkiintoisia ne olivat. Jos jalat olisivat kantaneet pidempään ja museossa ei olisi ollut niin pirun kuuma, niitä ihmetellessä olisi voinut kulua tovi. Museon kokoelmiin kuului myös liuta dinosauruksen luita, fossiileja ja täytettyjä eläimiä.

Keltaisia kiviä

Fukang!

Meteoriitti 130 kg, ompa paha

Jokaisen tarjoushaukan must-see-paikka Wienin lähettyvillä on tämä! Ostin kuudella kympillä katseenkestävät juoksulenkkarit Niken tehtaanmyymälästä. Meni pieni hetki tehdä päätös siitä, mikä pari kolmesta upeudesta lähtee mukaani. Kaikista sateenkaaren väreistä päädyin perisuomalaiseen tyyliin niihin mustiin. Kuinka yllättävää.

Shoeting stars -näyttelyssä oli käytävä jo "Ihan ammattisivistyksenkin takia". Mikä ihana tekosyy tehdä, nähdä ja ostaa kaikkea kenkiin liittyvää. Tykkäsin todella paljon, lue lisää tästä. Kävipähän mielessä, että Wien voisi olla melko potentiaalinen kaupunki jatko-opintoja ajatellen...

Pakollinen turistikuva Schönbrunnilla

whasSUP?

Oltiin toissapäivänä tyttöin kanssa testaamassa SUPpia eli Stand Up Paddlingia. Ennakko-odotuksena oli meistä melkein kaikilla mielikuva veteen kerta toisensa jälkeen lentelevistä kavereista. Siihen siis varauduttiin ja jätettiin päälle mahdollisimman vähän vaatteita.
Kaksituntinen Arctic Surf Shopin melontareissu alkoi lajin historian kuvauksella, Asenteen Atrain -laudan fysiikkaan tutustumisella ja melontatekniikan läpi käymisellä. Lyhyen infopläjäyksen jälkeen jokainen nousi yksitellen laiturilta laudalle ensin polviltaan ja rannan tuntumasta kauemmaksi päästyään varovasti seisomaan. Bambitärinä loppui jaloista yllättävän nopeasti, kun ne tottuivat liikkuvaan alustaan. Välistä meloimme vastatuuleen, mikä antoi haastetta kunnolle, välistä kauhoimme tyynemmillä vesillä. Parasta mielestäni oli kuitenkin lipua hiljalleen siellä minne tuulen synnyttämät laineet eivät ulottuneet.
Vesilläoloaikaa Tuusulanjärvessä jäi alkuinfon jälkeen noin puolitoista tuntia, mikä tuntui todella lyhyeltä. Aika kului kuin siivillä ja nyt pari päivää myöhemmin tuota tahtoo jo lisää!
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta vielä silloinkin, kun retkemme tuli päätökseen. Ajankohta ei olisi voinut olla parempi: ei liian kuuma mutta toisaalta ei viileäkään.
Mahtava reissu, suosittelen lämpimästi.

Ikävöin sinua, Italia

Ai että kun sydämestä riipasee, kun ajattelen viime syksyä. Aurinkoiset, lämpimät syyspäivät, gelato ja Firenzen upea arkkitehtuuri. Pieni hiekkaranta joen varrella, kävelylenkit kukkulalle ja erittäin edullinen viini. En olisi uskonut ikävän iskevän näin lujaa vielä silloin kun sain nauttia tästä kaikesta. Sen tajuaa vasta sitten, kun sen menettää, sanotaan.

Täytyy keksiä jokin tekosyy lähteä takaisin Italiaan, ehdotuksia?

W14 fashionshown jälkimainingeissa

Huh! Kevään mallistorupeama on ohitse. Se huipentui 15.5 Kattilahallissa pidettävään muotinäytökseen. Näytös oli oikea succée muutamaa takaiskua lukuunottamatta. Tällä hetkellä puolet mallistostani on Marsaanan showroomilla, ja toinen puoli tulee olemaan siellä joko ensiviikolla tai sitä seuraavalla. Jos hyvin käy, tekemiäni kenkiä tulee vilahtamaan syksyn tullen jossakin lehdessä! Beware.

Tässä muutama kuvanen shöystä

The Connection lookbook

Kymmenen päivää näytökseen!

Käy tsekkaa tää:

http://w14fashionshow.blogspot.fi/

Viimeinen rutistus

Kaksi viikkoa näytökseen! Kolmannen vuoden jalkine- ja vaatetusopiskelijoiden mallistojen catwalk - näytös järjestetään Suvilahden Kattilahallissa 15.5 klo 19 alkaen. Sinne on vapaapääsy ja suosittelen lämpimästi saapumaan paikalle ihmettelemään muotoilijanalkujen luomuksia.

Oma mallistoni on viimeistelyä vaille valmis. Lankkausta, nauhoitusta ja sisäpohjien tekemistä on luvassa ennen sunnuntaisia kuvauksia. Viime päivät on kuluneet tiiviisti puupajalla ja pinkomossa ja vihdoin viimein kaikki alkaa olla valmista. Ja mikä parasta, kaksi viikkoa ennen näytöstä. Kerroin aikaisemmin aikomuksestani saada kenkiini näkö- ja tuntoaistin lisäksi hajuaistin virikkeellisyyden kahvissa liotetun nahan avulla. Liotuksesta ei jäänyt nahkaan kovin voimakasta aromia, joten otin kovemmat keinot käyttöön. Kenkien puupohjat on öljytty kahviöljyllä, jonka tuoksu on erittäin voimakas. Pitäkää siis sieraimet avoinna, kun kahvikenkäni marssivat catwalkkia pitkin: tuoksu on huumaava.

Viimeistelemättömät puunahkapohjat

Valmiit kahvipohjat

Puupajan pölyä mustissa housuissa

Nepparien kiinnitystä

Sunnuntaina on siis luvassa mallistoni lookbookin kuvaukset, jonka malleiksi olen värvännyt (lue: pakottanut) pari minulle läheistä tyyppiä oikean kokoisine jalkoineen ja upeine, lihaksikkaine länkisäärineen. Laitan kuvia varmasti tännekin, joten stay tuned!

Mursula

a.k.a puuverstas tiistai kello 13 ja risat. Ehdin iloisesti morjenstaa puutyöopea (itse sorvauksen Suomenmestaria) ovesta sisään tepastellessani, kunnes lensin polvilleni lattialle. Kesti varmaan kymmenen sekuntia ennen kuin tajusin kerätä itseni ja ammolleen loksahtaneen leukani lattialta. Sen jos olisi saanut videolle niin loppuvuoden naurut olisi olleet taattu.

Puupajalla tein mallistoni kenkien ulkopohjia. Pohjat rakentuvat koivusta ja parkkinahasta. Nahka puun välissä tuo kenkiin mukavuutta puun ollessa yksinään varsin kova askellettava. Nahan joustaessa ja pehmentäessä askelta tuo se myös kiinnostavan yksityiskohdan muuten niin simppeliin kenkään.

Kahvissa värjättyä parrkinahkaa

1 cm paksuisiksi levyiksi höylättyä koivua

Pohjan muoto alkaa hahmottua

Operaatio Reba

Nyt kuuluu hyvää. Hommat rullaa eestaas tasaiseen tahtiin ja suunta on eteenpäin joka toisen sauman purkamisesta huolimatta. Suurta iloa aiheuttanut, tänään melkein valmiiksi saatettu reppu osoittautui osittain pettymykseksi änkyräisen muotokielensä vuoksi. Tässä kohtaa voisin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koska hötkyilin ja luistin kaavoitusvaiheessa ja otin itselleni niinsanottuja taiteilijan vapauksia, repun osat eivät istuneet täydellisesti toisiinsa ja jouduin tehdä radikaaleja ratkaisuja paloihin ompeluvaiheessa. Toivon mukaan olen ainut, jolle nämä modifikaatiot pistävät ilkeästi silmään. Reppu on materiaaliltaan paksua pintanahkaa, kangasta ja kahvissa värjättyä parkkinahkaa.

Reban mittojen suunnittelua

Olkaimien tikkausta

Olen käyttänyt kahvilla värjättyä/hajustettua parkkinahkaa myös malliston kenkien pinkopohjissa ja tulen käyttämään sitä mahdollisesti myös ulkopohjien lisämausteena. Miksi käytän kahvia värjäykseen/hajusteena? Syy numero 1: Kahvi on mielestäni yksi parhaista tuoksuista mitä maa päällänsä kantaa. Toinen päätähuumaava tuoksu on metrotunnelin tuoksu. Olen tuoksuttelijaihminen, joten miksi en haluaisi, että mallistoni tuoksuu taivaalliselta. Syy numero 2: Kahvi antaa parkkinahalle nätin päivetyksen. Kokeilin värjätä myös pohjamateriaalina käyttämääni koivua kahvissa, mutta nätin päivetyksen sijaan se värjäytyikin pisun sävyiseksi peittäen alleen freesin vaalean hiotun pinnan.
The Connection - mallistoon on valmistuva myös pipo. Suunnitelmani toteuttaa ystäväni M, joka on taitava virkkaaja. Pipon materiaalina tulee olemaan puuvillainen matonkude, joka tekee piposta mukavan paksun ja jämäkän. Prototyypin valmistumista odotellessa...

Pipan valmistusmateriaali

Ratkoja on kaveri

Voiko tämä olla todellista! Ompelin vetoketjun metalliosan läpi kaksi tikkiä. Onko se edes mahdollista rikkomatta neulaa? Kyllä vain, ilmeisesti nyt mennään "läpi lukkojenkin", kuten eräässä virressä mainitaan. Seilori allmighty vauhdissa.
Hetken ratkomisen jälkeen malliston tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta. Kolme ja puoli viikkoa aikaa työstää mallistoa, very doable, onnistuu. Jos mielialanvaihteluistani tehtäisi lineaarinen suora, se muistuttaisi sydänkäyrää. Tarkemmin kuvaten sydänkohtauksen saaneen ihmisen sydänkäyrää.
Tyyntä myrskyn edellä, olettaen.

Kaksi paria pohjia vaille valmiina ja yhdet neulokset

Soitellen sotaan

The Connection - malliston miesten nilkkuri sai alkunsa männäpäivänä. Erilaisuus on rikkaus - sanotaan. Jos sanonta pitää paikkaansa niin silloin nämä kengät ovat oikea kultakaivos.
Muutamien tikkirivien purkamisen jälkeen mielessäni kävi ajatus kolmen kengän mallistosta neljän kengän malliston sijaan. Miesten nilkkureiden piti olla Se juttu mallistossani ja nyt mielestäni työn jälki on suoraan verrattavissa humalaisen suutarin tekosiin.

Miesten nilkkurit

Mikä parasta, koko hauskuus ei lopu tietenkään kenkien lestille pinkomiseen, vaan sen jälkeen vuorossa on puupohjien valmistus. Siitä vasta hauskaa tuleekin.

Sisko sai lapsen ja veli meni naimisiin. Täytin kaksikymmentäviisi vuotta. Minulla on ikäkriisi.

Ahdistunut aamuherääjä

Kello 7.10 puhelimeni herätyskello soi. Sen saundin perusteella olen jossain lämpimässä, kaukana lumesta. Fiksuna tyttönä olen varannut ensimmäisestä herätysajankohdasta puoli tuntia torkkumisaikaa. Väärin! Unipäissäni whatsappaan J:lle, että en pääse sängystä ylös. Näperöin myös seuraavan herätyksen parin tunnin päähän.
Kello 10.45 herään täysin tietämättömänä siitä, mitä on käynyt toiselle heräämisyritykselleni. Tunnen olevani pahimman luokan vätys, mitä naapuritkin ajattelevat kun näkevät minut joka päivä samoissa collegehousuissa koiran kanssa lenkillä ja kello lähentelee puoltapäivää. Verorahoilla elävä yhteiskunnan loinen. Onneksi tänään illalla olen töissä.

Emäntäänsä tullut?

Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mitä aikaisemmin seuraavana aamuna pitää herätä, sitä huonommin saan illalla unta. "Apua kello on noin paljon, mitä jos en nukahdakkaan." "Jos en saa unta miten pystyn keskittymään huomisilla luennoilla". Mikä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman on se, että mitä tärkeämpi meno ja mitä aikaisempi herätys seuraavana aamuna on, sitä enemmän nukkumaanmeno aiheuttaa paineita.
Uusi yritys huomenna.

Seilorin siivouspalvelu

Omaisuuden ja parkkinahan myynti; muutamia nimetäkseni. Kyseessä ei siis ole mietteitä siitä, mille alalle perustaisin yrityksen, vaan puhtaasti keinoja tienata rahaa elämiseen. Opiskelijan kukkaronnyörit on tiukalla, vuosi vielä ja sitten voin tienata niin maan penteleesti rahaa (ainakin unissani). En voi kuin huokaista helpotuksesta, että kaikki materiaalit mallistoani varten on hankittu. Muuten keväisellä catwalkilla saattaisitte mallistoni tilalla nähdä jokseenkin hippityylistä ekomuotia.

Viime viikko hurahti taas yhtä kovaa vauhtia kuin maantiekiitäjä. Muista viikoista sen kuitenkin erottaa se fakta, että sain aikaiseksi jotakin konkreettista. Malliston ensimmäiset kengät ovat pohjia vaille valmiit. Hyvä näin, mutta ikuinen pessimisti pääni sisällä ei suo viittä sekuntia kauempaa aikaa hurraa - huudoille. Back to the drawing board it is then. Tuhannetta kertaa vuorossa on kaavojen muokkaamista.

Ompelua

Vuori pohjaan pingottuna, kärkikovike asennettu

Pohjat vielä!

8 ja puoli viikkoa näytökseen...

Irlantilainen kansallishattu

Kaksi päivää on kulunut tiiviisti malliston korkeaa saapasta kaavoittaessa ja sen prototyyppiä ommellessa. Korkean saapasmallin prototyyppi on ehkä ensimmäinen laatuaan joka onnistui ensiyrittämällä. Mitä nyt pientä hienosäätöä vuorin kärjen pinkovarassa.

The Connection - malliston korkeavartisen saappaan prototyyppi teipattuna lestille

Mallistooni on suuren haaveeni mukaan tulossa myös pork pie- hattu, jonka prototyyppi näytti lähinnä irlantilaiselta kansallishatulta. Huilumusiikki päässäni alkoi soida uudelleen enstistä kovempana. (Ensimmäisen kerran se soi ensimmäistä prototyyppiä jalkaan sovittaessani.) Tarkentaisin täten, että tämä ei ollut ensimmäisenä mielessäni, kun pohdin minkä ensivaikutelman haluan valmiista tuotteesta antaa.
Syvästi toivon että Robin Hood / panhuiluefektin protoissa luo ruskea nupukkinahka, eikä wannabe-skandinaavisen moderni design. Lopulliset tuotteet eivät tule olemaan tehtyjä kyseisestä nahasta.

Vapriikki

Todella mielenkiintoista. Sain mukavasti ajan kulumaan Vapriikin eri näyttelyissä ennen Aki Choklatin kello kuuden kenkäluentoa. En ollut ennen käynyt Vapriikissa, joten kaikki oli minulle uutta ja upeaa. Kertomukset Tampereen teollisuushistoriasta olivat erittäin kiehtovia ja luonnontieteellinen museo tarjosi faktojen lisäksi tuoksuelämyksiä. Mahtuipahan joukkoon myös kävelevä puunkaatajatraktorikin.
Kuluneet kaksi päivää olen viettänyt Tampereella Pinkoen Huomiseen - näyttelyn avajaisten takia: olin järjestämässä sitä. Näyttely esittelee tulevaisuuden jalkinemuotoilijoiden töitä: minunkin tekemät saappaat pääsivät näyttelyyn. Näyttelystä tuli aivan mahtava, joten voin lämpimästi suositella sitä Vapriikin muiden näyttelyiden kanssa.

http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttely.html

Avajaisten jälkeen kävimme syömässä ravintola Trattoriassa. Tryffelirisotto oli maittavaa, mutta illallisen varsinainen tähti oli jäkiruoka: pähkinäinen creme brulee. Trattoriasta siirryimme pienenevällä porukalla loungebaariin nimeltä Inez. Baarimikko vaikutti erittäin osaavalta kaverilta ja ainakin minun mojitoni täytti kaikki laatikriteerit. Inezistä kuubalaiskuppilan (nimeä en muista) kautta Minibaariin, jossa join ehkä elämäni parhaan drinkin. En tiedä sen nimeä, mutta siinä oli paljon jäämurskaa, kurkkua ja kiwihedelmää. Jos menet sinne, tilaa kyseinen juoma, et tule pettymään.
Koska postauksestani tulikin ravintola-arvostelu, jatkan arvostelua kategoriassa hotellit. Yövyin Omenahotellissa, josta Rakkaat kaverini bookkasivat minulle huoneen yllätykseksi. Very pleasant surprise indeed. Hotellihuone yhdelle hengelle: parisänky ja kaksi ekstrapatjaa. Jääkaappi, vedenkeitin ja jopa mikro! Terppa kuin hyvä varustetaso ja kuinka toimivaksi kaikki oli huoneessa suunniteltu. Pidin kovasti.
Tänään kävimme luppoajalla vohveleilla Vohvelikahvilassa, joka oli pieni ja sympaattinen paikka. Söin mokkavohvelin ja sehän oli, kuten arvata saattaa, aika helkkarin hyvää. Käykää myös siellä :D

http://ccln001.capnova.com/~vohvelik/
http://trattoria.fi/
http://www.minibaari.com/index.html
http://www.gastropub.net/inez/

Hyvä Tampere, erittäin hyvä.

Tsekkaa ulos nyt, funkkisouliveli!

http://w14fashionshow.blogspot.fi/2014/02/esittelyssa-saila-granqvist.html

Biotiini + Tyroksiini

Kilpirauhasen vajaatoimintahan se minulla sitten on. Tosin hyvin lievänä. Syy siihen miksi iho, kynnet ja hiukset ovat rutikuivat on selvinnyt. Ero entiseen verrattuna on huikea vaikka syön aivan superpienen määrän tyroksiinia päivässä.
Hiusten kunto on kohentunut huomattavasti. Kuivuus on poissa ja latvoja ei tarvitse käydä napsimassa pois joka kuukausi. Uusia hiuksia pukkaa päänahasta kuin sieniä sateella, sen huomasi tänään myös kampaaja. Syy siihen saattaa löytyä osaksi biotiinista, jota olen tyroksiinin lisäksi syönyt nyt noin kolme kuukautta joka päivä. Hyvä näin!

Tähkäpää, tähkäpää

001 kaavoitusta ja protoa

Kuluneet päivät ovat pitäneet sisällään lukuisia työtunteja kaavoittamista ja protojen tekemistä. Tein eilen kolmannet kaavat malliin 001 ja toivon syvästi, että saan ne tällä kertaa istumaan nätisti lestin päälle.

Mikä prototyypissä voi sitten mennä vikaan?
Kaikki.
Lisätään vuorin varren suuaukkoon 5 mm, lisätään pinkovaraa jopa sentillä, muutetaan kokonaan vuorin saumojen paikkoja, eli kaavoitetaan kaikki lähes alusta uudestaan.
Turhauttavaa?
Todella.

 Siinäpä kengän vuori (keltaiset) ja päällinen (ruskeat) palat.
Ennen ompelemaan ryhtymistä päällisen kappaleiden reunat täytyy ohentaa, jotta halutut saumarakenteet eivät pullota. Sen jälkeen tehdään viikaukset (taitettu reuna) haluttuihin reunoihin ja ompelu voi alkaa. Käytetyn nahan ollessa ohutta, päällisen ja vuorin väliin laitetaan vielä yksi kerros kangasta, tukivuori. Näissä kengissä käyttämäni nahka on kuitenkin sen verran paksua, että en välttämättä tarvitse tukivuoria ollenkaan.

Neuloksen prototyyppi (jossa vuori on täysin vääränlainen, päällisen kappaleet eri kokoisia, nilkkaosa liian kapea ja reunat aivan erilaiset kuin oikassa mallissa) on valmis. Vielä kaavojen hiomista ja uusi yritys.

 Nauhoituksen sopivuuden testausta raakareunojen kanssa.
Yksinkertaista, vai mitä?

TADAA3

Eli Connection3

TADAA2

Eli Connection002

TADAA

The Connectionin ensimmäinen malli on vihdoin päätetty ja lähes kaavoitettu.

Seuraavana prototyypin ompelua...

Lestin muodon testaus

Halusin kokeilla, miten parkkinahka toimii pinkopohjan tilalla ja miltä tulevan kengän muoto näyttää ja sopii jalkaani. Pinkopohja on yleensä rautaisella liuskalla vahvistettu pahvinen tai nahkainen pohjarakenteen osa. Se sijaitsee pohjallisen ja ulkopohjan välissä ja sen tehtävänä on antaa jalalle tukea.
Parkkinahka on paksua ja se muovautuu helposti haluttuun muotoon. Tämän vuoksi päätin valmistaa malliston kenkien pinkopohjat parkkinahasta. Lenkkirautaa en pinkopohjiini tarvitse, sillä pohjat teen puuviilusta.
Haastetta kerrakseen, kiireestä puhumattakaan.

Video "korkokenkäsukasta", taustalla Safkan ininää :D

Lestin teippausta

Kun sopiva lesti (puukalikka, jonka päälle kenkä tehdään) on valittu toteutettavan kenkäluonnoksen pohjalta, on aika aloittaa kaavojen tekeminen. (Lestejä on erikseen korkeakorkoisille- ja matalakorkoisille kengille, niissä on mm. erilaisia kärjen muotoja ja ne ovat eri levyisiä.)

The Connection 001

Kaavojen tekemisen ensimmäinen vaihe on teippikopioden teko. Tässä työvaiheessa lesti teipataan ohjeiden mukaisesti kauttaaltaan maalarinteipillä, ja sen jälkeen irrotetaan kahdeksi osaksi, sisä- ja ulkopuoleksi. Irroitetut, osittain vielä kolmiulotteiset teippikopiot pyritään liimaamaan mahdollisimman suoraksi pahville.

puulesti kokonaan teipattuna

teippikopioiden irrotus

Teippikopiot tehdään vain toisen jalan lestistä, joten aikaa säästyy huomattavasti. Otin eilen aikaa kauan yhden lestin ripeään teippaamiseen meni, noin 25 minuuttia.