Kuusi vierasta

Tuttua vierasta. Tällä viikolla on hulinaa. Kaikki vierailijat päättivät bookata matkansa samalle viikolle, joka ei tosin minua haittaa laisinkaan. Ainut probleema on vain se, että en saa majoitettua heistä kuin puolet. Viikonloppuna siirrymme Prahaan ja siellä olemme torstaihin asti. Jos joku tuttu siellä ruudun takana harkitsee lomamatkalle lähtöä niin tervetuloa :)

Kuukauden päästä löydän itseni Ibizan auringon alta. Lähden sinne yksin, mutta tapaan siellä 76 muuta auringosta ja juhlimisesta innostunutta ihmistä ympäri maailmaa. Otan osaa Ibizious People - nimiseen, nelipäiväiseen tapahtumaan. Kaikenkaikkiaan lomani kestää viikon.

Perjantaina pidimme synttärijuhlat yhden luokkalaiseni kanssa. Hän täytti 21 ja minä 25 uudestaan. Kelly on Taiwanista ja oli hauska seurata miten hän oli innoissaan kaikesta aina boolista serpentiiniin. Asuntoni osoittautui tilaihmeeksi ja kaikki kaksikymmentä ihmistä mahtui alakertaan. Meillä oli hauska ilta.

HBD

21+26

Disconap

Vain Tsekissä

Ojennan Erasmus - päiväkirjani Graafisen suunnittelun opettajalle. Päiväkirjan, jonka olisi määrä täyttyä kuvista, tekstistä ja muusta oheishärpäkkeestä liittyen kokemuksiini vaihto-opiskelun aikana. Vain muutama sivu on täyttynyt ja opettaja huomaa jo ilmeestänikin etten ole tyytyväinen aikaansaannoksiini. "Tykkäätkö oluesta?", opettaja kysyy. "En oikeastaan, olen enemmän viini-ihmisiä", vastaan.

- Valkoviiniä?

- Kyllä.

- Sinun pitäisi mennä kauppaan ja ostaa viiniä. Ja juoda sitä joka päivä, inspiraatioksi.

Seuraa tarina nuoruusajan taide- ja musiikkifestivaaleista ja siitä, kuinka upeita installaatioita merten takaa Ameriikoista saapui Eurooppaan. Jotakin, mitä ei ennen oltu nähty. Jotakin, mikä oli saanut alkunsa jonkin vahvemman, kuin viinin, voimasta.
Keskustelun päättää opettajan toteamus siitä, että saatan olla alkoholisti Suomeen palatessani, kuten hänen isänsä.

Alan pitää tästä maasta ja sen asenteesta. Asioita ei kaunistella, vaan ne sanotaan suoraan. Eikä alkoholi ole tabu.

Hyvä Fiiwis

Nitkutan juoksulenkkarit jalkaan. Vedän avainkortin sähkölukosta ja laitan sen taskuun. Ovi paiskaantuu kiinni takanani. Hississä tuoksuu tuttu hajuvesi.

Kaupunki on hiljainen. Tuulenvire sukii tupakantunkkaisia hiuksiani ja paijaa minua hellästi poskelle. Talven kireys on poissa ja ilma tuntuu pehmeältä. Tekee mieli juosta.

Kolmikaistaisen autotien vierellä on parkkipaikka, jonka ruudut on numeroitu. Asfaltti on halkeillut, mutta sen pinta on paremmassa kunnossa kuin kävelytiellä. Vierestäni suhahtaa poika longboardin kanssa. Hätkähdän ensin, mutta nopeasti suupieleni kohoavat korvia kohti. Punaisiin valoihin pysähtyy kaksi moottoripyöräilijää ja nurmikko on vihreä. Kevät tuoksuu hyvältä.

Joka päivä on syntymäpäivä

Ovikello soi. Tai ehkä soi, en tiedä, koska en ole kuullut sen ääntä aikaisemmin. En odota vieraita, joten en käy avaamassa ovea. Hetken päästä ovikello soi uudestaan. Laskeudun portaat alas ja avaan oven. Kaksi miestä työhaalareissa seisoo oven takana ja toinen alkaa selittää jotakin tsekiksi. Lattialla makaa televisio ja nopeasti ymmärrän, että he ovat tulleet sitä asentamaan. Pari reikää makuuhuoneen seinään ja avot - televisio on paikallaan. Television valikko ehdottaa minulle kieliä ja silmiini pomppaa listassa toisella sijalla oleva suomi. Valitsen sen ja ai että kun on kotoisa olo kun televisio rupattelee minulle suomeksi. Eihän se oikeasti mitään puhu, mutta ymmärrätte kai pointin. Mukavia yllätyksiä. Jos saan esittää toiveita niin toivoisin seuraavaksi pyykinpesukonetta :D

Tasan kolme viikkoa ja saan vieraita, jes! Sisko, siskon poika, veli ja veljen vaimo tulee kylään. Ja parin päivän päästä siitä myös Agentti. Käydään ainakin eläintarhassa (joka on kuulemma todella iso) ja matkustetaan pariksi päiväksi Prahaan.

Eilein oli ihan huippuhyvä sää. Bongasin jo ensimmäisen voikukankin. Nurtsi vihertää, mutta puissa ei ole vielä silmuja. Pian on.

Lähtee käsistä

Lähden tyttöjen kanssa Portugaliin puoleksitoista viikoksi, yksin (!) Ibizalle viikoksi ja nyt katselen lentoja Roomaan... Yhtäkkiä kaikki onkin muka niin lähellä.

Meillä oli eilen suuret juhlat. Antiples - naamiaistapahtuma oli "vastatapahtuma" yliopiston järjestämille enemmän virallisille tanssiaisille. Antiples - naamiaisiin sai tulla puketuneena naamiaisasuun tai ilman asua. Pukeuduimme buddyni Martinin kanssa keuhkoiksi: minä olin terve keuhko ja hän tupakoitsijan keuhko. Opiskelijat olivat panostaneet todella paljon asuihin, mikä oli ihan huippua. Todella mukava ilta kaikenkaikkiaan, mitä nyt keuhko oli vähän tiellä tanssiessa.

Käykö keuhko?

Tänään illalla menen katsomaan lyhytelokuvia iShorts tapahtumaan.
http://www.ishorts.eu/