Mikä on puuta ja tekee tytön erittäin onnelliseksi?

Omistan kolmet lestit enemmän kuin eilen. Kolmet uudenkarheat ja -vaaleat puulestit. Ja hah kuinka naurettavan halvat ne olivatkaan, yhteensä 100 euroa. Voi tätä onnen päivää! Tällä onnen määrällä mässäillään vielä pitkälle syksyyn ja talveen puhumattakaan siitä hetkestä, kun saan vetää uudenkarheat lestini uudelleen esiin niiden päälle muotoillun kengän alta.
Lesti on kaunis esine, ainakin minun lestini ovat. Ja loogisesti ajateltuna kauniiden esineiden jälkeläisistä tulee kauniita esineitä, elikäs tässä tilanteessa minun tekemistäni kengistä. Ja jos ei tule, syy on aivan jossain muussa kuin lesteissä.

On myös eräs toinen asia mikä tekee tytön onnelliseksi. Varaslähtö viikonloppuun kolmen superkaverin, kolmen viinipullon ja  630g nutellapurkin kanssa.

Oma mallisto

Keväällä uurastetaan olan takaa. Nyt suunnitteilla oleva mallistoni on tuleva esiteltäväksi toukokuussa. Ken tietää tarkemmin missä ja milloin, mutta kesän korvalla tapahtumassa, jossa HAMKin jalkinemuotoiluopiskelijat ja vaatetuspuolen opiskelijat saavat kättensä jäljen näkyviin catwalkin kautta.
Idea mallistooni on jo syntynyt ja sitä muovaten ja pohdiskellen luon kengät ensin mielestäni paperille ja sen jälkeen paperilta kaavojen kautta konkreettisiksi tuotteiksi. Kenkiä olisi tarkoitus suunnitella ja toteuttaa 3-5 paria ja laukkuja 1-3.

Sneak peekkiä:

Sting - Englishman in New York

Taikametsä

Kriisi ohi. Leivoin korvapuustit uudelleen kun löysin kaupasta hiivaa. Ennen leipomista, aamukävelyllä, eksytin itseni kukkulalle, jossa oli taikametsä. Ei se oikeasti ollut edes kunnon metsä, mutta huolimatta pienestä koostaan se oli kuin toinen maailma. Metsässä oli todella hiljaista ja siellä haisi tupakantumpit, vaikka en nähnyt ketään missään. Metsä oli symmetrinen ja sen vieressä oli korkea muuri, joka oli täynnä köynnöksiä ja sammalta.
Kun olin tekemässä lähtöä, jotta en oikeasti eksyisi, alkoi muurien sisäpuolella oleva kello raikaa. Tätä seurasi alhaalla kaupungissa kirkkojen kellojen kumina.
Hyvä kuuden kilometrin aamukävely.

This is not what I ordered

Leivoin korvapuusteja. Joko leivinjauheella tai ruokasoodalla, en ole varma, koska en osaa italiaa. Lopputulos oli päältä mukavan rapsakka ja sisältä (ei niin) ihanan pehmeä. Kaneli maistui erilaiselta kuin kotosuomessa. Nyt minulla on kaksi pellillistä very special pullaa, how cool is that!
Tänään käytiin lestitehtaalla, josta jäi hyvä maku suuhun. Ei siis haittaa että korvapuustit sulostuttavat päivääni (ja tulevaa kuukautta määränsä takia) erilaisuudellaan. Kolmet lestit valkkasin kevään mallistoa varten, kolmet naiselliset ja täydelliset puulestit . Kuinka voikaan ihminen tulla iloiseksi muutamasta puuklapista. Ja tehtaista, joissa on tekemisen meininki ja työntekijät osaavat hommansa täydellisyyttä hipoen. Ihailtavaa.
Päivät ryntäilee solkenaan, kohta kuusi viikkoa Firenzeä takana. En voi muuta kuin suositella kaikkille kynnelle kykeneville. Niin paljon inspiraatiota ja mahdollisuuksia.

Kalsa, holotna, kolea

Luihin ja ytimiin menee Firenzen syksyn kylmyys. Lämmöt ei ole vielä taloissa päällä, joten turvauduttakoon viinin lämmittävään voimaan ja villasukkiin.

Agentti tuli kaupunkiin pitkäksi viikonlopuksi ja seikkailimme hänen kanssaan lauantaina hermojen menetyksen uhallakin markkinoille. Täydessä raitiovaunussa vapaan kasvatuksen esimerkki puhalsi pilliin koko kaksikymmentäminuuttisen matkan ajan. Perillä söin munkin, jonka myyjä pumppasi täyteen vaniljasoossia. Laittoman täyteen, sillä se olisi ollut parempaa ilman. En tykkää berliininmunkin hillostakaan.

Löysimme Agentin kanssa himohamstraajan vintagekaupan. Monta huonetta täynnä lattiasta kattoon mitä ihmeellisimpiä vaatteita, kenkiä ja laukkuja. En tiedä mistä ihmeestä kaupan omistaja oli tavarat itselleen haalinut, mutta sitä riitti. Jos joku päivä saan itseni kiinni ajattelemasta että onpahan tylsää, suunnistan oitis tuonne kauppaan ja sujahdan tunneiksi eri aikakausien maailmaan.

Ehdoton kohokohta ruokailun suhteen viikonloppuna oli lauantai illan löytö, Outside. Päätimme poiketa syömään paluumatkalla Expertiltä kotiin (ostin mikrofonikuullokkeet, joten nyt voi skypettää jopa äänen kanssa). Valitsin listalta ricottajuusto-sitrustäytettyjä ravioleja villilohikastikkeessa ja voin kertoa, että se jos mikä kannatti! Aivan mahtavaa ruokaa, jonka kruunasi överi-iso mascarpone-nutella calzone. En jaksanut edes puolikasta.

Viisi viikkoa Firenzeä mennyt, monta vielä tulossa.
Toivon intiaanikesää.

Turisti, turistimpi, turistein

Viikonloppu Roomassa. Paljon sanottavaa, mutta väsymykseen vedoten tiivistettäköön löpinöistä jonkin sortin novellishotti.
Fontana di Trevi, nähty moneen kertaan, mutta aina yhtä lumoava ilmestys. Heitettiin kolikot äipän ja T:n kanssa veteen turvataksemme paluun Roomaan. Colosseum, Palatinus - kukkula ja Forum Romanum: samaa sarjaa Fontana di Trevin kanssa, erittäin mielenkiintoista. Tiedättekö muuten mikä on tuo lenkki patsaan jalassa olevien läpsyjen sisäsyrjällä? Minä en tiedä.
Uuden elämyksen tarjosi hotellin (jonka nimeä en muista) aulasali, jossa pianisti soitti flyygeliä ja baarimikon/tarjoilijan tehtävänä oli vahtia, että jokaisessa pöydässä tuikkivan kynttilän liekki ei sammu. Niin, ja tuoda loputtomana virtana lisää snackseja kolmelle turistille, joista yhden drinkkivalinta ei osunut aivan nappiin. "Halusin tilata jotain mitä en ole koskaan maistanut!" - ajatus toi vain puolet toivotusta lopputuloksesta, humalan.
Maanantai illan ratoksi äippä, T ja minä poikkesimme extemporee viulukonsertossa, jossa kolme viulistia ja yksi sellisti soittivat intohimoisesti. Konserttisali oli upea tila kirkon yläkerrassa. Kokonaisvaltaisesti erittäin miellyttävä tilaisuus, mutta sanotaanko näin, että ei tarvitse aivan heti mennä uudestaan.
Ruuasta vielä: täydellisen tiramisun metsästys jatkuu. Montaa on maistettu, yksikään ei ole osunut täysin nappiin. Olenko vain luonut itse itselleni mielikuvan täydellisen tiramisun olemassaolosta?