Ahdistunut aamuherääjä

Kello 7.10 puhelimeni herätyskello soi. Sen saundin perusteella olen jossain lämpimässä, kaukana lumesta. Fiksuna tyttönä olen varannut ensimmäisestä herätysajankohdasta puoli tuntia torkkumisaikaa. Väärin! Unipäissäni whatsappaan J:lle, että en pääse sängystä ylös. Näperöin myös seuraavan herätyksen parin tunnin päähän.
Kello 10.45 herään täysin tietämättömänä siitä, mitä on käynyt toiselle heräämisyritykselleni. Tunnen olevani pahimman luokan vätys, mitä naapuritkin ajattelevat kun näkevät minut joka päivä samoissa collegehousuissa koiran kanssa lenkillä ja kello lähentelee puoltapäivää. Verorahoilla elävä yhteiskunnan loinen. Onneksi tänään illalla olen töissä.

Emäntäänsä tullut?

Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mitä aikaisemmin seuraavana aamuna pitää herätä, sitä huonommin saan illalla unta. "Apua kello on noin paljon, mitä jos en nukahdakkaan." "Jos en saa unta miten pystyn keskittymään huomisilla luennoilla". Mikä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman on se, että mitä tärkeämpi meno ja mitä aikaisempi herätys seuraavana aamuna on, sitä enemmän nukkumaanmeno aiheuttaa paineita.
Uusi yritys huomenna.