Eilinen Milanon reissu on verottanut voimia myös tältä päivältä. Päivä sai sykähdyksen energiaa vierailusta pienmetalliosien liikkeestä, jossa kävimme O:n kanssa töiden puitteissa. Siinä kun muut asiakkaat tottuneesti poistuivat asioituaan, me O:n kanssa olimme kuin kaksi muksua karkkikaupassa. W-A-U-D-E, que bellissimo! Hyllyt täynnä lattiasta kattoon (hieman liioiteltuna) erilaisia solkia, kiinnitysmekanismeja ja koristeita. Tänne tullaan uudestaan, totesimme hetken päästä.
Työpäivän jälkeen seikkailin tulikuumassa bussissa ympäri kaupunkia ja totesin, että kotiin päin on parempi kävellä.
Täysin etiketin vastaisesti hain mukaani köppötsiinon asuntoni vieressä sijaitsevasta kahvilasta. Rappukäytävän ovea avatessani hevosvaljakko kulki ohitseni. Jos taustalla olisi soinut viulu, hetki olisi ollut kuin elokuvista. Mutta toisaalta sitähän elämäni tällä hetkellä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti