Jiihaa! Eli ei muuta, kuin takaisin maailmalle: saa tämäkin bloginpahanen jotain uutta sisältöä. Tsekkeihin käy tällä kertaa tieni. Helmikuusta kesäkuun puoleen väliin.
Paljon asioita hoidettavana ennen lähtöä. Suurin niistä varmaankin Hämeenlinnan asunnosta poistuminen. Stay tuned.
tiistai 11. marraskuuta 2014
torstai 11. syyskuuta 2014
Herra Kärpänen
Kaksi päivää sitten tein havainnon uudesta kämppiksestäni, Herra Kärpäsestä. Avasin kohteliaasti ikkunan kehottaen Herraa etsimään mukavamman asuinpaikan, vaikkapa taloyhtiön biojätepöntöstä. Poistuin tilasta jättäen ikkunan auki olettaen, että Herra Kärpänen on kainostelevaa tyyppiä eikä uskalla tehdä suuria päätöksiä ihmisten läsnäollessa.
Ei ollut. Seuraavana päivänä huomasin, että Kärpänen oli tullut jäädäkseen. Kuitenkin niin kovin rauhallinen Kärpänen ei itsestään suurempaa melua pitänyt, joten annoin hänelle luvan jäädä. Kuitenkin eilen illalla Herra Kärpänen sai hepulin: Se lenteli vauhkona kattoa hipoen ja uhkaavasti pöristen. Kaikki kärjistyi nukkumaanmenon aikoihin, kun olin kömpinyt mukavasti uusien peittojeni alle. Herra kärpänen loukkasi ilmatilaani ja lensi vasten kasvojani. Kiljahduksen ja hätistelyn seurauksena se laskeutui selälleen kirjoituspöydälleni ja yritti päästä jaloilleen. Sekuntien pyristelyn jälkeen Herra siinä onnistuikin ja päätti tehdä uusintahyökkäyksen. Hajuraon ylityksen suututtamana neppasin Kärpäsen sängyn alle luullen tehneeni selväksi mielipiteeni Herra Kärpäsestä.
Kuitenkin hetkeä myöhemmin kuulin voimakkaan surinan jostain päin kattoa, mutta Kärpäsestä ei näkynyt merkkiäkään. Vielä tänä hetkenäkään en tiedä, mikä oli Herra Kärpäsen kohtalo.
Ei ollut. Seuraavana päivänä huomasin, että Kärpänen oli tullut jäädäkseen. Kuitenkin niin kovin rauhallinen Kärpänen ei itsestään suurempaa melua pitänyt, joten annoin hänelle luvan jäädä. Kuitenkin eilen illalla Herra Kärpänen sai hepulin: Se lenteli vauhkona kattoa hipoen ja uhkaavasti pöristen. Kaikki kärjistyi nukkumaanmenon aikoihin, kun olin kömpinyt mukavasti uusien peittojeni alle. Herra kärpänen loukkasi ilmatilaani ja lensi vasten kasvojani. Kiljahduksen ja hätistelyn seurauksena se laskeutui selälleen kirjoituspöydälleni ja yritti päästä jaloilleen. Sekuntien pyristelyn jälkeen Herra siinä onnistuikin ja päätti tehdä uusintahyökkäyksen. Hajuraon ylityksen suututtamana neppasin Kärpäsen sängyn alle luullen tehneeni selväksi mielipiteeni Herra Kärpäsestä.
Kuitenkin hetkeä myöhemmin kuulin voimakkaan surinan jostain päin kattoa, mutta Kärpäsestä ei näkynyt merkkiäkään. Vielä tänä hetkenäkään en tiedä, mikä oli Herra Kärpäsen kohtalo.
torstai 21. elokuuta 2014
Viini
oli edullista Wienissä. Muu hintataso oli lähes suoraan verrattavissa Suomeen. Ihana kaupunki kaikin puolin; kaupunki jossa homma toimii. Julkinen liikenne (lähes poikkeuksetta metro) oli todella kätevä kaupungissa, jossa välimatkat ovat kävellen turhan pitkiä. Kolmen päivän, 72 tunnin julkisen liikenteen lippu maksoi muistaakseni jotakin kuudentoista ja seitsemäntoista euron välillä. Täysin kohtuullinen hinta siihen nähden, että suhattiin metrolla monta kertaa päivässä.
Sacher-kakkua, pitafalafelia ja wieninleikettä. Ruoka oli oikein maittavaa ja erityisesti pidin kaupungin runsaasta kasvisruokatarjonnasta. Kasviksilla en tässä tapauksessa tarkoita niitä suklaacroissantteja, vaan sitä suolaista puolta. Yhtenä iltana söin kikherneburgerin, joka ei ollut burgeria nähnytkään, mutta maistui silti erinomaiselta. Samoin plussaa oli pitafalafelravintola, jossa annoksen sai itse koota esillä olevista mössöistä ja lisukkeista. Miksei Suomessa ole tämmösiä vai asunko vaan niin skuugessa?
Kovin kultturelli neljän päivän reissumme oli. Wienin National museum of historyssa oli huima kokoelma erilaisia kivilajeja ja jopa meteoriitteja. Yllätyin itsekin siitä, kuinka mielenkiintoisia ne olivat. Jos jalat olisivat kantaneet pidempään ja museossa ei olisi ollut niin pirun kuuma, niitä ihmetellessä olisi voinut kulua tovi. Museon kokoelmiin kuului myös liuta dinosauruksen luita, fossiileja ja täytettyjä eläimiä.
Jokaisen tarjoushaukan must-see-paikka Wienin lähettyvillä on tämä! Ostin kuudella kympillä katseenkestävät juoksulenkkarit Niken tehtaanmyymälästä. Meni pieni hetki tehdä päätös siitä, mikä pari kolmesta upeudesta lähtee mukaani. Kaikista sateenkaaren väreistä päädyin perisuomalaiseen tyyliin niihin mustiin. Kuinka yllättävää.
Shoeting stars -näyttelyssä oli käytävä jo "Ihan ammattisivistyksenkin takia". Mikä ihana tekosyy tehdä, nähdä ja ostaa kaikkea kenkiin liittyvää. Tykkäsin todella paljon, lue lisää tästä. Kävipähän mielessä, että Wien voisi olla melko potentiaalinen kaupunki jatko-opintoja ajatellen...
Sacher-kakkua, pitafalafelia ja wieninleikettä. Ruoka oli oikein maittavaa ja erityisesti pidin kaupungin runsaasta kasvisruokatarjonnasta. Kasviksilla en tässä tapauksessa tarkoita niitä suklaacroissantteja, vaan sitä suolaista puolta. Yhtenä iltana söin kikherneburgerin, joka ei ollut burgeria nähnytkään, mutta maistui silti erinomaiselta. Samoin plussaa oli pitafalafelravintola, jossa annoksen sai itse koota esillä olevista mössöistä ja lisukkeista. Miksei Suomessa ole tämmösiä vai asunko vaan niin skuugessa?
![]() |
| No nam! |
Kovin kultturelli neljän päivän reissumme oli. Wienin National museum of historyssa oli huima kokoelma erilaisia kivilajeja ja jopa meteoriitteja. Yllätyin itsekin siitä, kuinka mielenkiintoisia ne olivat. Jos jalat olisivat kantaneet pidempään ja museossa ei olisi ollut niin pirun kuuma, niitä ihmetellessä olisi voinut kulua tovi. Museon kokoelmiin kuului myös liuta dinosauruksen luita, fossiileja ja täytettyjä eläimiä.
![]() |
| Keltaisia kiviä |
![]() |
| Fukang! |
![]() |
| Meteoriitti 130 kg, ompa paha |
Jokaisen tarjoushaukan must-see-paikka Wienin lähettyvillä on tämä! Ostin kuudella kympillä katseenkestävät juoksulenkkarit Niken tehtaanmyymälästä. Meni pieni hetki tehdä päätös siitä, mikä pari kolmesta upeudesta lähtee mukaani. Kaikista sateenkaaren väreistä päädyin perisuomalaiseen tyyliin niihin mustiin. Kuinka yllättävää.
Shoeting stars -näyttelyssä oli käytävä jo "Ihan ammattisivistyksenkin takia". Mikä ihana tekosyy tehdä, nähdä ja ostaa kaikkea kenkiin liittyvää. Tykkäsin todella paljon, lue lisää tästä. Kävipähän mielessä, että Wien voisi olla melko potentiaalinen kaupunki jatko-opintoja ajatellen...
![]() |
| Pakollinen turistikuva Schönbrunnilla |
torstai 24. heinäkuuta 2014
whasSUP?
Oltiin toissapäivänä tyttöin kanssa testaamassa SUPpia eli Stand Up Paddlingia. Ennakko-odotuksena oli meistä melkein kaikilla mielikuva veteen kerta toisensa jälkeen lentelevistä kavereista. Siihen siis varauduttiin ja jätettiin päälle mahdollisimman vähän vaatteita.
Kaksituntinen Arctic Surf Shopin melontareissu alkoi lajin historian kuvauksella, Asenteen Atrain -laudan fysiikkaan tutustumisella ja melontatekniikan läpi käymisellä. Lyhyen infopläjäyksen jälkeen jokainen nousi yksitellen laiturilta laudalle ensin polviltaan ja rannan tuntumasta kauemmaksi päästyään varovasti seisomaan. Bambitärinä loppui jaloista yllättävän nopeasti, kun ne tottuivat liikkuvaan alustaan. Välistä meloimme vastatuuleen, mikä antoi haastetta kunnolle, välistä kauhoimme tyynemmillä vesillä. Parasta mielestäni oli kuitenkin lipua hiljalleen siellä minne tuulen synnyttämät laineet eivät ulottuneet.
Vesilläoloaikaa Tuusulanjärvessä jäi alkuinfon jälkeen noin puolitoista tuntia, mikä tuntui todella lyhyeltä. Aika kului kuin siivillä ja nyt pari päivää myöhemmin tuota tahtoo jo lisää!
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta vielä silloinkin, kun retkemme tuli päätökseen. Ajankohta ei olisi voinut olla parempi: ei liian kuuma mutta toisaalta ei viileäkään.
Mahtava reissu, suosittelen lämpimästi.
Kaksituntinen Arctic Surf Shopin melontareissu alkoi lajin historian kuvauksella, Asenteen Atrain -laudan fysiikkaan tutustumisella ja melontatekniikan läpi käymisellä. Lyhyen infopläjäyksen jälkeen jokainen nousi yksitellen laiturilta laudalle ensin polviltaan ja rannan tuntumasta kauemmaksi päästyään varovasti seisomaan. Bambitärinä loppui jaloista yllättävän nopeasti, kun ne tottuivat liikkuvaan alustaan. Välistä meloimme vastatuuleen, mikä antoi haastetta kunnolle, välistä kauhoimme tyynemmillä vesillä. Parasta mielestäni oli kuitenkin lipua hiljalleen siellä minne tuulen synnyttämät laineet eivät ulottuneet.
Vesilläoloaikaa Tuusulanjärvessä jäi alkuinfon jälkeen noin puolitoista tuntia, mikä tuntui todella lyhyeltä. Aika kului kuin siivillä ja nyt pari päivää myöhemmin tuota tahtoo jo lisää!
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta vielä silloinkin, kun retkemme tuli päätökseen. Ajankohta ei olisi voinut olla parempi: ei liian kuuma mutta toisaalta ei viileäkään.
Mahtava reissu, suosittelen lämpimästi.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Ikävöin sinua, Italia
Täytyy keksiä jokin tekosyy lähteä takaisin Italiaan, ehdotuksia?
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
W14 fashionshown jälkimainingeissa
Huh! Kevään mallistorupeama on ohitse. Se huipentui 15.5 Kattilahallissa pidettävään muotinäytökseen. Näytös oli oikea succée muutamaa takaiskua lukuunottamatta. Tällä hetkellä puolet mallistostani on Marsaanan showroomilla, ja toinen puoli tulee olemaan siellä joko ensiviikolla tai sitä seuraavalla. Jos hyvin käy, tekemiäni kenkiä tulee vilahtamaan syksyn tullen jossakin lehdessä! Beware.
Tässä muutama kuvanen shöystä
Tässä muutama kuvanen shöystä
perjantai 16. toukokuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















