torstai 30. tammikuuta 2014

TADAA

The Connectionin ensimmäinen malli on vihdoin päätetty ja lähes kaavoitettu.


Seuraavana prototyypin ompelua...

torstai 16. tammikuuta 2014

Lestin muodon testaus

Halusin kokeilla, miten parkkinahka toimii pinkopohjan tilalla ja miltä tulevan kengän muoto näyttää ja sopii jalkaani. Pinkopohja on yleensä rautaisella liuskalla vahvistettu pahvinen tai nahkainen pohjarakenteen osa. Se sijaitsee pohjallisen ja ulkopohjan välissä ja sen tehtävänä on antaa jalalle tukea.
Parkkinahka on paksua ja se muovautuu helposti haluttuun muotoon. Tämän vuoksi päätin valmistaa malliston kenkien pinkopohjat parkkinahasta. Lenkkirautaa en pinkopohjiini tarvitse, sillä pohjat teen puuviilusta.
Haastetta kerrakseen, kiireestä puhumattakaan.

Video "korkokenkäsukasta", taustalla Safkan ininää :D


maanantai 13. tammikuuta 2014

Lestin teippausta

Kun sopiva lesti (puukalikka, jonka päälle kenkä tehdään) on valittu toteutettavan kenkäluonnoksen pohjalta, on aika aloittaa kaavojen tekeminen. (Lestejä on erikseen korkeakorkoisille- ja matalakorkoisille kengille, niissä on mm. erilaisia kärjen muotoja ja ne ovat eri levyisiä.)

The Connection 001


Kaavojen tekemisen ensimmäinen vaihe on teippikopioden teko. Tässä työvaiheessa lesti teipataan ohjeiden mukaisesti kauttaaltaan maalarinteipillä, ja sen jälkeen irrotetaan kahdeksi osaksi, sisä- ja ulkopuoleksi. Irroitetut, osittain vielä kolmiulotteiset teippikopiot pyritään liimaamaan mahdollisimman suoraksi pahville.

puulesti kokonaan teipattuna

teippikopioiden irrotus

Teippikopiot tehdään vain toisen jalan lestistä, joten aikaa säästyy huomattavasti. Otin eilen aikaa kauan yhden lestin ripeään teippaamiseen meni, noin 25 minuuttia.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mallistoprojekti

- on saanut alkunsa. Kaksi lestiä teipattu, kaksi teippaamatta. Toteutettavat mallit on osittain vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän asiat selkeydy seuraavan viikon sisään.
Koulussa meillä on siis kevään projektina suunnitella ja toteuttaa oma jalkine- ja asustemallisto. Sen tekemiseen on varattu paljon aikaa lukujärjestyksissä ja sen toteuttamiseen uhrataan koko kevät. Mallistoprojekti huipentuu muotinäytökseen, W14, Suvilahden Kattilahallissa 15.5 -14. Tilaisuudessa esitellään Hämeen ammattikorkeakoulun kolmannen vuosikurssin jalkinemuotoilun- ja vaatetusopiskelijoiden mallistot.
Kiireinen kevät siis tiedossa: luonnostelua, kaavoitusta, ompelemista sekä oletettavasti tunteja puupajalla puuviilupohjien valmistamisen parissa.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elämää Firenzen jälkeen

Viidentoista tunnin matkaamisen jälkeen Suomi toivotti minut tervetulleeksi rapsakalla pakkasella ja lumella. Lentomme oli peruttu Firenzestä sankkaan sumuun vedoten. Korvaava lento lähti Bolognasta tunteja myöhemmin. Sinne matkasimme hulppeissa maisemissa mutkittelevilla vuoristoteillä. En kuitenkaan voinut nauttia matkasta täysin siemauksin, sillä vatsani kapinoi edellisenä yönä Firenzestä lähtöä vastaan vatsataudilla ja yöunet jäivät minimaalisiksi.
Koko aamun jatkunut kuvottava olo korjaantui lähes normaaliin lentokentällä nautitun gelaton jälkeen. Jo toisella lennolla stuertti korkkasi kuohuviinipullon meitä varten. Lufthansalla palvelu pelaa, suosittelen.
Viimeisinä päivinä kaupunki tarjosi parastaan: viimeinen pizzapala ja gelato, anti - heräteostoksia ja Palazzo Vecchion krumeluurit sisäkatot. Firenzestä ei voi muuta kuin tykätä.

 Nahkaa tulevaa kenkämallistoa varten.
 Uudet talvikengät, jee!
 Tokavika ilta Firenzessä.
Rusetti sen olla pitää.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Galilein oikean käden keskisormi

- Check. Muumioitunut, haudastaan kaivettu Santa Lucia, check. Paras pizza ever, check. Alle viikko ja olen takaisin Suomessa. Kolmeen kuukauteen on mahtunut mielettömästi hyvää ruokaa, kauniita maisemia, taidetta ja outouksia. Yksi must see - taidegalleria jäljellä: Uffizi. Sinne menen ihmettelemään jonain iltana töiden jälkeen, raportti siitä myöhemmin.
Viikonloppuun mahtui Galileo Galilein museon vempeleiden ihmettelyä, Piazzale Michelangelolta kaupunkiin avautuvat kauniit maisemat ja pikkujoulut O:n kanssa. Hyvä viimeinen viikonloppu.



maanantai 25. marraskuuta 2013

Totuuksia Firenzestä

Jokaisessa maassa on omat outoutensa kun vertaa niitä kotimaahansa. Italiassa niitä on muutama, kuitenkin vähemmän kuin odotin. Italialaiset kaivavat toppatakit esiin jo kun lämpötila laskee 20 plusasteeseen. Siinä missä itse tarkenin hyvin vielä teepaidalla, italialaiset köröttelevät 30 asteisessa bussissa takin vetoketju ehkä hiemat avattuna. Ja nyt kun talvitakkia ja kaikkia muitakin lämpöasusteita tarvitsisi enemmän kuin koskaan, italialaiset pysyttelevät pipottomina ja hanskattomina. Ihmettelen suuresti.
Italiassa bussiin mennään sisään etuovesta tai takaovesta ja poistutaan keskiovesta. Ruuhka-aikaan on mieltä ylentävää raivata tiensä bussin takaosasta keskelle jotta pääsisi ulos valitsemallaan pysäkillä.
Yksi nerokas keksintö italialaisilla on kuitenkin ylitse muiden, varsinkin kun en kahvia sattuneesta syystä voi juoda. Kuuma kaakao, kavereiden kesken budino. Ja ei mikään Fazerin veteen sekoitettava pussikaakao vaan paksu, höyryävänkuuma suklaaunelma, jonka voi bongata valmistumasta koneessa, joka sekoittaa ja lämmittää suklaamassaa all day long. Siinäpä vasta vastaus rukouksiin, onnen hetki kylmän ja pimeän keskelle.