keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ratkoja on kaveri

Voiko tämä olla todellista! Ompelin vetoketjun metalliosan läpi kaksi tikkiä. Onko se edes mahdollista rikkomatta neulaa? Kyllä vain, ilmeisesti nyt mennään "läpi lukkojenkin", kuten eräässä virressä mainitaan. Seilori allmighty vauhdissa.
Hetken ratkomisen jälkeen malliston tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta. Kolme ja puoli viikkoa aikaa työstää mallistoa, very doable, onnistuu. Jos mielialanvaihteluistani tehtäisi lineaarinen suora, se muistuttaisi sydänkäyrää. Tarkemmin kuvaten sydänkohtauksen saaneen ihmisen sydänkäyrää.
Tyyntä myrskyn edellä, olettaen.


Kaksi paria pohjia vaille valmiina ja yhdet neulokset

torstai 27. maaliskuuta 2014

Soitellen sotaan

The Connection - malliston miesten nilkkuri sai alkunsa männäpäivänä. Erilaisuus on rikkaus - sanotaan. Jos sanonta pitää paikkaansa niin silloin nämä kengät ovat oikea kultakaivos.
Muutamien tikkirivien purkamisen jälkeen mielessäni kävi ajatus kolmen kengän mallistosta neljän kengän malliston sijaan. Miesten nilkkureiden piti olla Se juttu mallistossani ja nyt mielestäni työn jälki on suoraan verrattavissa humalaisen suutarin tekosiin.

Miesten nilkkurit

Mikä parasta, koko hauskuus ei lopu tietenkään kenkien lestille pinkomiseen, vaan sen jälkeen vuorossa on puupohjien valmistus. Siitä vasta hauskaa tuleekin.

Sisko sai lapsen ja veli meni naimisiin. Täytin kaksikymmentäviisi vuotta. Minulla on ikäkriisi.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ahdistunut aamuherääjä

Kello 7.10 puhelimeni herätyskello soi. Sen saundin perusteella olen jossain lämpimässä, kaukana lumesta. Fiksuna tyttönä olen varannut ensimmäisestä herätysajankohdasta puoli tuntia torkkumisaikaa. Väärin! Unipäissäni whatsappaan J:lle, että en pääse sängystä ylös. Näperöin myös seuraavan herätyksen parin tunnin päähän.
Kello 10.45 herään täysin tietämättömänä siitä, mitä on käynyt toiselle heräämisyritykselleni. Tunnen olevani pahimman luokan vätys, mitä naapuritkin ajattelevat kun näkevät minut joka päivä samoissa collegehousuissa koiran kanssa lenkillä ja kello lähentelee puoltapäivää. Verorahoilla elävä yhteiskunnan loinen. Onneksi tänään illalla olen töissä.

Emäntäänsä tullut?

Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mitä aikaisemmin seuraavana aamuna pitää herätä, sitä huonommin saan illalla unta. "Apua kello on noin paljon, mitä jos en nukahdakkaan." "Jos en saa unta miten pystyn keskittymään huomisilla luennoilla". Mikä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman on se, että mitä tärkeämpi meno ja mitä aikaisempi herätys seuraavana aamuna on, sitä enemmän nukkumaanmeno aiheuttaa paineita.
Uusi yritys huomenna.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Seilorin siivouspalvelu

Omaisuuden ja parkkinahan myynti; muutamia nimetäkseni. Kyseessä ei siis ole mietteitä siitä, mille alalle perustaisin yrityksen, vaan puhtaasti keinoja tienata rahaa elämiseen. Opiskelijan kukkaronnyörit on tiukalla, vuosi vielä ja sitten voin tienata niin maan penteleesti rahaa (ainakin unissani). En voi kuin huokaista helpotuksesta, että kaikki materiaalit mallistoani varten on hankittu. Muuten keväisellä catwalkilla saattaisitte mallistoni tilalla nähdä jokseenkin hippityylistä ekomuotia.

Viime viikko hurahti taas yhtä kovaa vauhtia kuin maantiekiitäjä. Muista viikoista sen kuitenkin erottaa se fakta, että sain aikaiseksi jotakin konkreettista. Malliston ensimmäiset kengät ovat pohjia vaille valmiit. Hyvä näin, mutta ikuinen pessimisti pääni sisällä ei suo viittä sekuntia kauempaa aikaa hurraa - huudoille. Back to the drawing board it is then. Tuhannetta kertaa vuorossa on kaavojen muokkaamista.

Ompelua

Vuori pohjaan pingottuna, kärkikovike asennettu

Pohjat vielä!
8 ja puoli viikkoa näytökseen...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Irlantilainen kansallishattu

Kaksi päivää on kulunut tiiviisti malliston korkeaa saapasta kaavoittaessa ja sen prototyyppiä ommellessa. Korkean saapasmallin prototyyppi on ehkä ensimmäinen laatuaan joka onnistui ensiyrittämällä. Mitä nyt pientä hienosäätöä vuorin kärjen pinkovarassa.

The Connection - malliston korkeavartisen saappaan prototyyppi teipattuna lestille

Mallistooni on suuren haaveeni mukaan tulossa myös pork pie- hattu, jonka prototyyppi näytti lähinnä irlantilaiselta kansallishatulta. Huilumusiikki päässäni alkoi soida uudelleen enstistä kovempana. (Ensimmäisen kerran se soi ensimmäistä prototyyppiä jalkaan sovittaessani.) Tarkentaisin täten, että tämä ei ollut ensimmäisenä mielessäni, kun pohdin minkä ensivaikutelman haluan valmiista tuotteesta antaa.
Syvästi toivon että Robin Hood / panhuiluefektin protoissa luo ruskea nupukkinahka, eikä wannabe-skandinaavisen moderni design. Lopulliset tuotteet eivät tule olemaan tehtyjä kyseisestä nahasta.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Vapriikki

Todella mielenkiintoista. Sain mukavasti ajan kulumaan Vapriikin eri näyttelyissä ennen Aki Choklatin kello kuuden kenkäluentoa. En ollut ennen käynyt Vapriikissa, joten kaikki oli minulle uutta ja upeaa. Kertomukset Tampereen teollisuushistoriasta olivat erittäin kiehtovia ja luonnontieteellinen museo tarjosi faktojen lisäksi tuoksuelämyksiä. Mahtuipahan joukkoon myös kävelevä puunkaatajatraktorikin.
Kuluneet kaksi päivää olen viettänyt Tampereella Pinkoen Huomiseen - näyttelyn avajaisten takia: olin järjestämässä sitä. Näyttely esittelee tulevaisuuden jalkinemuotoilijoiden töitä: minunkin tekemät saappaat pääsivät näyttelyyn. Näyttelystä tuli aivan mahtava, joten voin lämpimästi suositella sitä Vapriikin muiden näyttelyiden kanssa.



http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttely.html

Avajaisten jälkeen kävimme syömässä ravintola Trattoriassa. Tryffelirisotto oli maittavaa, mutta illallisen varsinainen tähti oli jäkiruoka: pähkinäinen creme brulee. Trattoriasta siirryimme pienenevällä porukalla loungebaariin nimeltä Inez. Baarimikko vaikutti erittäin osaavalta kaverilta ja ainakin minun mojitoni täytti kaikki laatikriteerit. Inezistä kuubalaiskuppilan (nimeä en muista) kautta Minibaariin, jossa join ehkä elämäni parhaan drinkin. En tiedä sen nimeä, mutta siinä oli paljon jäämurskaa, kurkkua ja kiwihedelmää. Jos menet sinne, tilaa kyseinen juoma, et tule pettymään.
Koska postauksestani tulikin ravintola-arvostelu, jatkan arvostelua kategoriassa hotellit. Yövyin Omenahotellissa, josta Rakkaat kaverini bookkasivat minulle huoneen yllätykseksi. Very pleasant surprise indeed. Hotellihuone yhdelle hengelle: parisänky ja kaksi ekstrapatjaa. Jääkaappi, vedenkeitin ja jopa mikro! Terppa kuin hyvä varustetaso ja kuinka toimivaksi kaikki oli huoneessa suunniteltu. Pidin kovasti.
Tänään kävimme luppoajalla vohveleilla Vohvelikahvilassa, joka oli pieni ja sympaattinen paikka. Söin mokkavohvelin ja sehän oli, kuten arvata saattaa, aika helkkarin hyvää. Käykää myös siellä :D

http://ccln001.capnova.com/~vohvelik/
http://trattoria.fi/
http://www.minibaari.com/index.html
http://www.gastropub.net/inez/

Hyvä Tampere, erittäin hyvä.