torstai 17. huhtikuuta 2014

Mursula

a.k.a puuverstas tiistai kello 13 ja risat. Ehdin iloisesti morjenstaa puutyöopea (itse sorvauksen Suomenmestaria) ovesta sisään tepastellessani, kunnes lensin polvilleni lattialle. Kesti varmaan kymmenen sekuntia ennen kuin tajusin kerätä itseni ja ammolleen loksahtaneen leukani lattialta. Sen jos olisi saanut videolle niin loppuvuoden naurut olisi olleet taattu.

Puupajalla tein mallistoni kenkien ulkopohjia. Pohjat rakentuvat koivusta ja parkkinahasta. Nahka puun välissä tuo kenkiin mukavuutta puun ollessa yksinään varsin kova askellettava. Nahan joustaessa ja pehmentäessä askelta tuo se myös kiinnostavan yksityiskohdan muuten niin simppeliin kenkään.


Kahvissa värjättyä parrkinahkaa

1 cm paksuisiksi levyiksi höylättyä koivua


Pohjan muoto alkaa hahmottua

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Operaatio Reba

Nyt kuuluu hyvää. Hommat rullaa eestaas tasaiseen tahtiin ja suunta on eteenpäin joka toisen sauman purkamisesta huolimatta. Suurta iloa aiheuttanut, tänään melkein valmiiksi saatettu reppu osoittautui osittain pettymykseksi änkyräisen muotokielensä vuoksi. Tässä kohtaa voisin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koska hötkyilin ja luistin kaavoitusvaiheessa ja otin itselleni niinsanottuja taiteilijan vapauksia, repun osat eivät istuneet täydellisesti toisiinsa ja jouduin tehdä radikaaleja ratkaisuja paloihin ompeluvaiheessa. Toivon mukaan olen ainut, jolle nämä modifikaatiot pistävät ilkeästi silmään. Reppu on materiaaliltaan paksua pintanahkaa, kangasta ja kahvissa värjättyä parkkinahkaa.

Reban mittojen suunnittelua


Olkaimien tikkausta
Olen käyttänyt kahvilla värjättyä/hajustettua parkkinahkaa myös malliston kenkien pinkopohjissa ja tulen käyttämään sitä mahdollisesti myös ulkopohjien lisämausteena. Miksi käytän kahvia värjäykseen/hajusteena? Syy numero 1: Kahvi on mielestäni yksi parhaista tuoksuista mitä maa päällänsä kantaa. Toinen päätähuumaava tuoksu on metrotunnelin tuoksu. Olen tuoksuttelijaihminen, joten miksi en haluaisi, että mallistoni tuoksuu taivaalliselta. Syy numero 2: Kahvi antaa parkkinahalle nätin päivetyksen. Kokeilin värjätä myös pohjamateriaalina käyttämääni koivua kahvissa, mutta nätin päivetyksen sijaan se värjäytyikin pisun sävyiseksi peittäen alleen freesin vaalean hiotun pinnan.
The Connection - mallistoon on valmistuva myös pipo. Suunnitelmani toteuttaa ystäväni M, joka on taitava virkkaaja. Pipon materiaalina tulee olemaan puuvillainen matonkude, joka tekee piposta mukavan paksun ja jämäkän. Prototyypin valmistumista odotellessa...

Pipan valmistusmateriaali

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ratkoja on kaveri

Voiko tämä olla todellista! Ompelin vetoketjun metalliosan läpi kaksi tikkiä. Onko se edes mahdollista rikkomatta neulaa? Kyllä vain, ilmeisesti nyt mennään "läpi lukkojenkin", kuten eräässä virressä mainitaan. Seilori allmighty vauhdissa.
Hetken ratkomisen jälkeen malliston tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta. Kolme ja puoli viikkoa aikaa työstää mallistoa, very doable, onnistuu. Jos mielialanvaihteluistani tehtäisi lineaarinen suora, se muistuttaisi sydänkäyrää. Tarkemmin kuvaten sydänkohtauksen saaneen ihmisen sydänkäyrää.
Tyyntä myrskyn edellä, olettaen.


Kaksi paria pohjia vaille valmiina ja yhdet neulokset

torstai 27. maaliskuuta 2014

Soitellen sotaan

The Connection - malliston miesten nilkkuri sai alkunsa männäpäivänä. Erilaisuus on rikkaus - sanotaan. Jos sanonta pitää paikkaansa niin silloin nämä kengät ovat oikea kultakaivos.
Muutamien tikkirivien purkamisen jälkeen mielessäni kävi ajatus kolmen kengän mallistosta neljän kengän malliston sijaan. Miesten nilkkureiden piti olla Se juttu mallistossani ja nyt mielestäni työn jälki on suoraan verrattavissa humalaisen suutarin tekosiin.

Miesten nilkkurit

Mikä parasta, koko hauskuus ei lopu tietenkään kenkien lestille pinkomiseen, vaan sen jälkeen vuorossa on puupohjien valmistus. Siitä vasta hauskaa tuleekin.

Sisko sai lapsen ja veli meni naimisiin. Täytin kaksikymmentäviisi vuotta. Minulla on ikäkriisi.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ahdistunut aamuherääjä

Kello 7.10 puhelimeni herätyskello soi. Sen saundin perusteella olen jossain lämpimässä, kaukana lumesta. Fiksuna tyttönä olen varannut ensimmäisestä herätysajankohdasta puoli tuntia torkkumisaikaa. Väärin! Unipäissäni whatsappaan J:lle, että en pääse sängystä ylös. Näperöin myös seuraavan herätyksen parin tunnin päähän.
Kello 10.45 herään täysin tietämättömänä siitä, mitä on käynyt toiselle heräämisyritykselleni. Tunnen olevani pahimman luokan vätys, mitä naapuritkin ajattelevat kun näkevät minut joka päivä samoissa collegehousuissa koiran kanssa lenkillä ja kello lähentelee puoltapäivää. Verorahoilla elävä yhteiskunnan loinen. Onneksi tänään illalla olen töissä.

Emäntäänsä tullut?

Pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mitä aikaisemmin seuraavana aamuna pitää herätä, sitä huonommin saan illalla unta. "Apua kello on noin paljon, mitä jos en nukahdakkaan." "Jos en saa unta miten pystyn keskittymään huomisilla luennoilla". Mikä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman on se, että mitä tärkeämpi meno ja mitä aikaisempi herätys seuraavana aamuna on, sitä enemmän nukkumaanmeno aiheuttaa paineita.
Uusi yritys huomenna.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Seilorin siivouspalvelu

Omaisuuden ja parkkinahan myynti; muutamia nimetäkseni. Kyseessä ei siis ole mietteitä siitä, mille alalle perustaisin yrityksen, vaan puhtaasti keinoja tienata rahaa elämiseen. Opiskelijan kukkaronnyörit on tiukalla, vuosi vielä ja sitten voin tienata niin maan penteleesti rahaa (ainakin unissani). En voi kuin huokaista helpotuksesta, että kaikki materiaalit mallistoani varten on hankittu. Muuten keväisellä catwalkilla saattaisitte mallistoni tilalla nähdä jokseenkin hippityylistä ekomuotia.

Viime viikko hurahti taas yhtä kovaa vauhtia kuin maantiekiitäjä. Muista viikoista sen kuitenkin erottaa se fakta, että sain aikaiseksi jotakin konkreettista. Malliston ensimmäiset kengät ovat pohjia vaille valmiit. Hyvä näin, mutta ikuinen pessimisti pääni sisällä ei suo viittä sekuntia kauempaa aikaa hurraa - huudoille. Back to the drawing board it is then. Tuhannetta kertaa vuorossa on kaavojen muokkaamista.

Ompelua

Vuori pohjaan pingottuna, kärkikovike asennettu

Pohjat vielä!
8 ja puoli viikkoa näytökseen...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Irlantilainen kansallishattu

Kaksi päivää on kulunut tiiviisti malliston korkeaa saapasta kaavoittaessa ja sen prototyyppiä ommellessa. Korkean saapasmallin prototyyppi on ehkä ensimmäinen laatuaan joka onnistui ensiyrittämällä. Mitä nyt pientä hienosäätöä vuorin kärjen pinkovarassa.

The Connection - malliston korkeavartisen saappaan prototyyppi teipattuna lestille

Mallistooni on suuren haaveeni mukaan tulossa myös pork pie- hattu, jonka prototyyppi näytti lähinnä irlantilaiselta kansallishatulta. Huilumusiikki päässäni alkoi soida uudelleen enstistä kovempana. (Ensimmäisen kerran se soi ensimmäistä prototyyppiä jalkaan sovittaessani.) Tarkentaisin täten, että tämä ei ollut ensimmäisenä mielessäni, kun pohdin minkä ensivaikutelman haluan valmiista tuotteesta antaa.
Syvästi toivon että Robin Hood / panhuiluefektin protoissa luo ruskea nupukkinahka, eikä wannabe-skandinaavisen moderni design. Lopulliset tuotteet eivät tule olemaan tehtyjä kyseisestä nahasta.