keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Lähtee käsistä

Lähden tyttöjen kanssa Portugaliin puoleksitoista viikoksi, yksin (!) Ibizalle viikoksi ja nyt katselen lentoja Roomaan... Yhtäkkiä kaikki onkin muka niin lähellä.

Meillä oli eilen suuret juhlat. Antiples - naamiaistapahtuma oli "vastatapahtuma" yliopiston järjestämille enemmän virallisille tanssiaisille. Antiples - naamiaisiin sai tulla puketuneena naamiaisasuun tai ilman asua. Pukeuduimme buddyni Martinin kanssa keuhkoiksi: minä olin terve keuhko ja hän tupakoitsijan keuhko. Opiskelijat olivat panostaneet todella paljon asuihin, mikä oli ihan huippua. Todella mukava ilta kaikenkaikkiaan, mitä nyt keuhko oli vähän tiellä tanssiessa.


Käykö keuhko?

Tänään illalla menen katsomaan lyhytelokuvia iShorts tapahtumaan.
http://www.ishorts.eu/

lauantai 28. helmikuuta 2015

Suomi vs. Ibiza

Nyt saattaa kyllä olla kaikki mahdolliset kuun ja tähtien asennot kohdillaan, sillä suattaapi olla, että lähden neljäksi päiväksi Ibizalle juhlimaan. Tästä lisää myöhemmin, mutta ajankohta olisi huhti-toukokuun vaihteessa.

Kävin tänään Tomas Bata - museossa. Siellä oli mitä mahtavin kokoelma kenkiä eri aikakausilta, teollisuuskoneita ja vanhoja mainosjulisteita. Jos tulette käymään Zlinissä, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan kyseisessä museossa. Pääsylipun hinta opiskelijakortilla oli noin kahden euron luokkaa, eli voin käydä siellä helposti useammankin kerran.

Oppitunteja ei ole liiaksi ollut, mutta sitäkin enemmän itsenäistä työtä. Olen tosin huomannut, että vähävirikkeinen työympäristöni (lähes kalusteeton asuntoni) on saanut minut todella tekemään hommia. Asian laita voi tietysti olla toinen kevään kunnolla alettua, kun aikaa voi viettää paremmin myös ulkona. Tsekinmaa voisi olla melko oivallinen paikka opparin tekemiseen...




maanantai 23. helmikuuta 2015

Sanaton

Puoli Zliniä on köhässä, minä mukaanlukien. Flunssa alkoi viikko sitten ja lauantaiyönä en saanut suustani enää ulos muuta kuin pihinää. Viime yönä nukuin kahdentoista tunnin yöunet välillä yskimiseen heräten. Buddy system Zlin järjestää reissun Prahaan to-pe, mutta luulen, että aion levätä tulevan viikonlopun. Vierailen Prahassa sitten myöhemmin kaikissa ruumiin- ja sielunvoimissa.

Toinen Rhinoceros 3D - mallinnustunti meni mielestäni yllättävän sutjakkaasti. Pysyin melkein perässä opettajan selostuksissa. Luulen, että kyseisen ohjelman oppiminen edellyttää vain sillä leikkimistä ja jatkuvia toistoja. Kokonaisuudessaan se vaikuttaa melko yksinkertaiselta ohjelmalta, ja on paljon helpompi käyttää kuin esimerkiksi autoCAD.

Kokeilkaapa muuten kuunnella Spotifysta Equadorin Top-listaa. Olkapää alkoi heti tanssia ihan huomaamatta.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Painajaisia

Herään. Mieleeni palaa nopeasti äskeinen uni. Unessa ei sinällään ollut mitään pelottavaa, mutta sen tunnelma oli hyvin ahdistava. Tunne siitä, että kohta tapahtuu jotain pahaa. Hetken ajan makaan sängyssä kuin halvaantuneena, uskaltamatta liikkua tai katsoa ympärilleni. Haparoin puhelinta kädelläni. 04.37. Lähetän viestin veljelleni: onhan kaikki kunnossa maapallon toisella puolella. "Kaikki ok." - saapuu vastaus tuossa tuokiossa. Sytytän alakertaan valot ja palaan takaisin petiin. Mietin kenet voisin kutsua luokseni yökylään huomenna, jos painajaiset jatkuvat.

Seuraavana yönä olen töissä Valion kylmävarastossa. Katselen ympärilleni ja kaikki on erilaista kuin ennen. Olen myöhässä ja yritän etsiä esimiestä, jotta tämä voisi antaa minulle jonkin tason perehdytyksen uuteen keräilyjärjestykseen. Herään allapäin.

Olen huomannut, että väsymys saa aikaan pelkotiloja. En edes tiedä mitä pelkään. Ehkä stressi ja suuret muutokset saavat myös kropan ja mielen sekaisin.

Toissapäivänä koululla järjestettiin muotinäytös nimeltään Dotek. Se esitteli opiskelijoiden suunnittelemia ja valmistamia mallistoja ja oli mielestäni todella hyvin toteutettu. Nautin sydämeni kyllyydestä ja koti-ikäväkin lievittyi. Todella lahjakkaita ja taitavia nuoria suunnittelijoita.

Dotek fashionshow

Kävin eilen Brnossa Moravian Manchester -näyttelyssä. Se kertoi Brnon historiasta ja sen kukoistuskaudesta tekstiiliteollisuudessa. Se oli oikein mielenkiintoinen ja niin oli myös kauppakeskus, jossa vietin loppupäivän. Brnossa täytyy vierailla uudestaan paremmalla ajalla.

Zlinissä on samanlaista kupruasfalttia kuin Hämptonissa

Brnossa oli varauduttu mun saapumiseen.


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viikko vierähti

valon nopeudella. Eilen lähdin etsimään kauppakeskusta Zlinin ulkopuolella. Osasin jäädä oikealla pysäkillä pois bussista, sillä Malenovice Centrum näkyi tieltä hyvin. Ostin Tescosta itselleni ystävänpäivälahjaksi mopin, mikä teki minut erittäin iloiseksi. Asunnon lattiat kaipaavat jo moppausta. En myönnä, mutta saatan ehkä hieman pitää siivoamisesta. Kauppakeskuksesta löytyi kaikki halpisvaateketjut New Yorkerista KappAhliin. Huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän kenkäkauppoihin ja erityisesti Batan liikkeeseen. Jalkineet olivat suurelta osin "ihan kivoja". Voi olla, että minun on palattava sovittamaan yhtä paria kesäkenkiä ihan vain niiden täydellisen pohjamateriaalin vuoksi. Yleisesti huomasin kuitenkin, että henkilökohtaisesti minua miellyttää hieman minimalistisempi tyyli.

Tänään nautin aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä tutustumalla lähiympäristöni tehdasrakennuksiin. Kevättä on jo vahvasti ilmassa: säätiedotus näytti päivällä +10 astetta. Eilen kuulin ensimmäisen moottoripyörän kiihdytysäänen. Se jos mikä on kevään merkki.

Mun asuintalo vasemmalla perällä

Seuraavat bussinumerot vievät sinut perille kauppakeskukseen: 2, 10, 6

Suu auki, silmät kiinni.

Illalla ois pelottanu, ehkä vähän nyt päivälläkin.



torstai 12. helmikuuta 2015

Tappoväsymys

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Se kesti tunnin. Neljän tunnin yöunien jälkeen se oli hyvä asia. Eilinen ilta ja yö kului olutta juoden. Kyllä, luit oikein, olutta. Ja ei, en pidä sen mausta vieläkään. Vaihto-opiskelijoille oli järjestetty Tour de Pub, jossa jokaisen joukkueen piti juoda tietty määrä olutta ja suorittaa samalla erinäisiä tehtäviä kuudessa eri pubissa. Tehtäviin kuului muunmuassa oluen tilaaminen tsekiksi ja sen juominen kyykäten. Jatkot venyivät kolmeen asti Blok12 - ja Flip - nimisillä klubeilla. Blok12 on kuulemma suosittu oleskelupaikka Faculty of Multimedia Communicationsin opiskelijoiden (graafisen suunnittelun, jalkinesuunnittelun, teollisen muotoilun ym.)  keskuudessa ja siltä se myös näytti. Tykkäsin ja viihdyin. Flip puolestaan edusti enemmän Sedulaa: Siellä oli suuri tanssilattia ja suuremman kansan tietoisuudessa olevaa musiikkia. Mikä teki paikasta erikoisen verrattuna Suomeen, oli pyrotekniikka. Muutamaan otteeseen tanssilattian vieresssä ihmisten edessä leimahti. Aikamoista.

Täällä saa polttaa tupakkaa joka paikassa. Edelleen hämäännyn ja hätkähdän, kun joku sytyttää savukkeen sisätiloissa. En tykkää.

Tämän päivän kurssin otsikkona oli Current Trends in Footwear Industry. Katsoimme muutaman videon mullistavista ja uraauurtavista keksinnöistä ja keskustelimme ajatuksista, mitä ne herättivät meissä. Puhuimme myös siitä, mihin suuntaan muotiteollisuus on kehittymässä. Minusta tuntuu, että olin ainoa äänessä oleva. Minä ja opettaja. Yleensä asia on toisin päin. Ensi viikolla matkaamme ryhmän kanssa Brnoon tekstiilinäyttelyyn.

Hyviä uutisia - saan tänään netin asuntooni. Tätä on odotettu. Nyt loppui asunnon aulassa oleskelu ja mahan tuhoaminen liian edullisilla köppötsiinoilla. Juurtuminen asuntoon voi alkaa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tehtaan sunnuntaiahdistus

Vuorokausi on muutamaa tuntia vajaa. Kiipeän parvelle ja asettaudun mukavaan asentoon polyesterilakanoiden väliin. Huomaan toistamiseen makaavani selkeästi sängyn toisella puoliskolla. En ole tottunut nukkumiseen näin tilavasti.

Ulkoa kantautuu sama humina, mikä usein kuuluu Helsinki-Vantaan lentokentältä. Huminaa rytmittää pienet huokaukset. Ikkunastani näkyvä tehdas on aloittanut viikkonsa vastentahtoisesti.

Sain hankittua asuntooni tarpeellisia käyttötavaroita. Martin näytti minulle tavaratalon, josta sain lähes kaiken tarvittavan. Asunto on silti vielä täysin alaston.

Tänään heräsin kahdeksalta. Koulu alkaa yhden jälkeen. Luulin että jännittäisin enemmän sen alkua. Ehkä eilinen orientation walk uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa mursi jännityksen.

En omista kahvinkeitintä. Jostain syystä pikakahvin maku muistuttaa minua Riva del Solen lomakylästä Italiassa, jossa olen vieraillut tasaisin väliajoin koko elämäni ajan. Se on hyvä juttu.

Näkymä Zlinin kaupungista ja "ydinvoimala"