Eilisestä radiohiljaisuudesta huolimatta pääsin perille Zliniin. Matka meni suunnitelmien mukaan, vaikka meinasin jäädä junasta pois eräällä asemalla välillä Wien - Otrokovice. Konduktööri sanoi minulle, että minun tulee vaihtaa junaa kyseisellä asemalla. Onneksi kuitenkin intuitioni pakotti minut kysäisemään asiasta vielä toiselta konnarilta.
Zlinissä on kylmempi kuin Suomessa. Kostean kylmä ilma pureutuu hansikkaiden lävitse kangistaen sormet. Voin huoletta asettaa kädet taskuuni, sillä kauppakassejani kantaa Martin. Martin on Buddyni, joka auttaa minua pääsemään käsiksi elämään Zlinissä. Martin on tällä hetkellä kullan arvoinen, sillä en osaa maan kieltä, en tunne paljonkaan kulttuuria, enkä osaa liikkua kaupungissa.
Asuntoni sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta. Taloani ympäröi ränsistyneet tehdasrakennukset, jotka huutavat seikkailua. Kamera kaulaan ja niskavillat pystyyn. Niin kiehtovaa ja inspiroivaa. Martin kertoi, että tehtaista tulee joskus pahaa hajua alueelle. Kenkätehtaista kai. Kotoisa tuoksu, ajattelin.
Asuntoni on vasta remontoitu ja siellä haisee kaikki uudet materiaalit ja maalit. Olen ensimmäinen asukas siinä. Pidän asunnon pohjaratkaisusta ja kaikki vaikuttaa ensikosketuksessa toimivalta. Jotta voin kotiutua asuntoon, minun täytyy kuitenkin käydä Ikeassa ostoksilla: asunnosta uupuu kaikki muu paitsi sänky. Ja niin uuvun minäkin ajatellessani sitä tavaramäärää, jonka tulen pian roudaamaan. Lautaset, pyyhkeet, lakanat...
Kohta lähdemme muiden opiskelijoiden kanssa kävelykierrokselle, jossa tutustumme kaupunkiin.
Taffeli Taa!
 |
| Ihanat junanpenkit |
 |
| Näkymä asunnon ikkunasta |
 |
| Sotkuinen asuntoni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti