Nyt se alkoi toden teolla - jännitys. Miten löydän perille, kun omaan maailman huonoimman suuntavaiston. Muistattehan miten Firenzessä kävi ensimmäisenä päivänä, kun lähdin ruokakauppaan. Ostin kanafileitä ja seikkailin helteessä tunnin verran, kun en löytänyt takaisin asunnolleni. Tragikoomista.
Uskon, että lähtöön liittyvä ahdistus ja jännitys johtuu vahvasti siitä, että en oikeastaan tunne maan kulttuuria. Minulla ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, minkälaiseen ympäristöön olen soluttautumassa. Tällä hetkellä mielikuvani Zlinin kaupungista on ankeanpuoleinen. Seitsemänkymmentäluvun ränsistyneet betonielementtikerrostalot ja kylmästi puhaltava viima. Ikuisuudelta tuntuvat välimatkat ja harmaat maisemat. Eikun tämähän olikin Tikkurilan maisemakuvaus :D Kaikesta voi löytää kauneutta jos vain haluaa.
Helsinki-Vantaa - Frankfurt - Wien - Otrokovice - Zlin, ompa paha. Onneksi Luffe tarjoaa ilmaista kuohuviiniä lennoillaan.Taiteilijuuteen vedoten pullo on sallittua poksauttaa aamuseitsemältä.
Vantteran voimakaksikkomme toinen puolisko jää Suomeen. Safka viettää seuraavat neljä kuukautta kissanpäiviä äitini ja hänen miesystävänsä luona. Kova ikävä tulee sitä höpötassua ja taas on varmasti outoa, kun koulupäivän jälkeen ei ole pakko mennä suoraan kotiin eikä aamulla lähteä ensitöikseen ulos.
Mitä sitten teen Tsekeissä? Suoritan vaihto-opintoja kolmenkymmenen opintopisteen edestä. Graafisen suunnittelun sivuaineen lisäksi opiskelen värioppia, jalkineen historiaa ja jalkineteollisuudessa vallassa olevia trendejä. Opiskelukielenä toimii Englanti ja päivittäisessä kanssakäymisessä tsekkiläisten kanssa bodylanguage.
Jos en kirjoita huomenna, olen todennäköisesti eksynyt välille Helsinki - Zlin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti