Tuhoon tuomittu kaupunki: Venetsia. Sinne porhaltaa junamme torstaina kahdessa tunnissa. Ainakin kerran olen siellä ollut, tosin niin monta vuotta sitten että kaikki energia meni lähinnä kiukutteluun. Tällä kertaa en aio kiukutella. Aion nauttia täysin mahoin Biennalen näyttelystä, joka on kuulemani mukaan mahtava kokemus. 10 tuntia Venetsiaa ja paluu arkeen koittaa jälleen.
Arkeen, jota voi vain sanoin kuvailla ja jota edes kuvat eivät pysty kokonaisvaltaisesti kertomaan. Vaikka pieni koti-ikävän poikanen tuon tuostakin iskee, kaikenkaikkiaan Firenzessä on ihmisen hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti