Venezia

Ja erityisesti Biennale, koska se kattoi päivästämme suurimman osan. Biennale on suuri kansainvälinen nykytaiteen näyttely, jossa Suomikin oli mukana. Jokaisella osallistuvalla maalla oli oma talonsa ja omat teoksensa näyttelyalueella. Mieleenpainuvimmat taidepläjäykset olivat mielestäni Israelilla ja Venäjällä. Israelin taidettaon vaikea kuvailla ja jokainen varmasti kokee sen eri tavalla. Minussa se herätti mielenkiinnon jo pelkän julkisivun nähtyäni. Näyttely oli ahdistava ja sekopäinen, mutta onnistunut juuri näiden seikkojen ansiosta.

Venäjän talossa oli performanssi, jossa mies istuin katonrajassa edessään pussillinen maapähkinöitä. Lattialla hänen allaan oli kasa maapähkinän kuoria. Ideana hauska, mutta en tajunnut sen syvempää merkitystä lukematta esittelytekstiä. Venäjän toinen osa näyttelyssä oli tila, jossa katosta satoi kolikoita. Keskikerroksessa oli alttari, josta näki kuinka kolikot tippuivat alimmassa kerroksessa olevien ihmisten päälle. Kuka tahansa nainen sai mennä kolikkosateeseen sateenvarjon kanssa seisomaan. Minä menin. Se oli jännää. Teoksen idea oli mielestäni hyvä, kirjaimellisesti palvottiin rahaa.

Korean osasto oli minulle pettymys. Ideana täysin pimeä ja äänieristetty huone kuullosti erilaiselta, mutta käytännössä se ei herättänyt itsessäni juuri mitään tuntemuksia. O sen sijaan sanoi että se oli mielenkiintoinen kokemus.
Kaupunkina Venetsia oli todella kaunis. Vesibussin kyydissä sai pälyillä maisemia ja ai että ne olivatkin sitten kauniita. Tiramisu oli hyvää, samoin kaakao: kuumaa ja paksua, melkein kuin lantrattua suklaakiisseliä. Venetsiaan täytyy ehdottomasti päästä vielä uudestaan.