Kello lähenee puolta yötä. Lähdet terminaalista matkalaukku kannoillasi. Hyppäät taksiin, jonka kuski puhuu ainoastaan italiaa. Täten small talk - sanavarastoosi kuuluu vain tervehdykset ja kotiosoitteen soperrus. Istut takapenkille, radio on mykkä.
Mitä tekee taksikuski välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden? Ottaa laukustaan pillerin, kulauttaa sen alas ja alkaa laulaa italialaista iskelmää. Ja kas, kiusallinen hiljaisuus on vaihtunut vähintään yhtä kiusalliseen laulantaan.
Laulannasta rakentuukin varsin vankka aasinsilta lauantain riennoille. Gasellien keikalla oli hyvä meininki, ja vaikka vain yksi kappale oli minulle vahvasti tuttu, viihdyin hyvin. Talo oli tupaten täynnä nuorta porukkaa, lattiat tahmeat ja juomat kalliita, mutta se ei juhlakansaa tuntunut häiritsevän.
Viikonloppu Suomessa oli kaikessa kiireellisyydessään mahtava. Perheen kanssa kahvittelua ja illan viettoa ystävien ja Agentin seurassa. Niistä on parhaat hetket tehty. Neljä viikkoa Firenzeä jäljellä ja uskon että niihin kaikkiin tulee sisältymään myös monia upeita hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti